Kyllä minä niin mieleni pahoitin
Olen lahjakas pahoittamaan mieleni ja teenkin sitä mielellään ja usein. Olen alkanut visioimaan, voisinko alkaa saada jopa lisähankkeita mielensäpahoittajana.
Ruoka-aiheiset pahoitukset ovat paikallaan harva se päivä. Koska minulla on keliakia (ja ruokavaliokorvauskin vietiin, perkele!), siihen tarjoutuu oivallisia tilaisuuksia tämän tästä. Harvassa on se ruokapaikka tai ruokakauppa, josta ei jotain sanomista löydy. Yhdessä paikassa ei ole lempileipää, toisessa taas ei ole just sitä hyvää pullaa, jota halusin. (No en minä sitä ostaisikaan kuin korkeintaan kerran vuoteen, koska yritän hallita painoani, mutta kuitenkin saatana!).
Tänä vuonna olen jo muutaman kerran vienyt pahoitteluni pidemmälle. Syvästi närkästyneenä asiakkaana olen antanut kyseisiin liikkeisiin kirjallisen palautteen. Toinen palaute koski sitä, etten saanut helmikuussa kokonaiseen viikkoon Runebergin torttua, ja toinen liittyi niinkin vakavaan aiheeseen kuin tuoreen tattarileivän puuttumiseen. Hylly oli aina tyhjä, kun MINÄ menin leipää katsomaan. Siis nimenomaan katsomaan. Itse asiassa syön ylipäänsä melko vähän leipää ja gluteeniton leipä kuivuu aika nopeasti. Sen takia ostan leipäni yleensä pakasteena.
Sain myymäläpäälliköltä vastauksen, jossa pahoiteltiin kovin minun mieleni pahoittumista ja minulle luvattiin pyhästi, että vastedes tattarileipää tulee olemaan hyllyssä myös iltapäivällä, kun menen töiden jälkeen kauppaan. Tämä parannus on kaupassa toteutettukin ja sen jälkeen olen harva se kauppareissu katsellut suopeasti hyllyssä olevaa tattarileipää.
Ruoka-mielensäpahoittaminen on vähän amatööripuuhastelua, niin kauan kuin et satu löytämään syanidia kahvipaketistasi. Parhaimmillaan olen onnistunut saamaan yhden ilmaisen lounaslipun, kun löysin työpaikan lounasravintolassa kiisselistäni pienen kiven.
Tämän vuoksi olen nyt alkanut katsella ympärilleni uusia mahdollisuuksia. Työpaikka on erinomainen paikka harjoitella. Siellä voi aktiivinen havainnoija pahoittaa mielensä vaikka joka päivä. Epäergonomimen työpiste, liian kovat/pehmeät/korkeat tai muuten epämukavat tuolit kahvihuoneessa, paskat työvälineet, epäpätevät esimiehet, hankalat asiakkaat – katselkaa ympärillenne! Lista on loputon.
Nyt viikonloppuna sattui jo varsinainen jackpot! Muutama vuosi sitten Ikeasta ostamani iso peili tipahti seinältä aivan omia aikojaan. Seinäkiinnitys oli kyllä kestänyt, mutta peilin oma kiinityskannake oli murtunut. Lähden nyt valokuvaamaan tuhoja ja laatimaan kirjelmää Ikeaan. Tässä voisi olla ainesta jopa Iltasanomiin, olisinhan voinut potentiaalisesti olla itsekin vaarassa jäädä peilin alle. Seuratkaa lööppejä!
