Back in business
Loman viimeiset hetket on käsillä. Mikäli aiemmilta vuosilta oikein muistan, ei mene montaa päivää, kun olen autuaasti unohtanut ikinä lomalla olleenikaan. Tänä vuonna töihin paluu on erityisen kutkuttavaa, koska siirryn samalla kokonaan uusiin tehtäviin. Minulla tulee olemaan paljon uutta opeteltavaa.
Lomalta palaan luonnollisesti täynnä hyviä aikomuksia. Tänä syksynä kaikki tulee olemaan toisin
- Menen iltaisin ajoissa nukkumaan.
- Jos en mene ajoissa nukkumaan, myöhästytän töihin lähtöä, jotta saan riittävästi unta
- Teen enemmän etätöitä
- Valitsen seuraavan päivän työvaatteet valmiiksi ja pakkaan laukkuni lähtökuntoon jo hyvissä ajoin illalla
- En muuta mieltäni aamulla vaan puen ne vaatteet, jotka olen illalla valinnut.
- Teen eväät valmíiksi jääkaappiin
- En treenaa liikaa, että ennätän palautua
- Teen kehonhuoltoharjoituksia tai joogaan joka päivä
- Luen tai kuuntelen äänikirjaa joka päivä
- Suunnittelen aikatauluni sekä töissä että kotona, etten järjestä itselleni kiirettä
- Pysyn suunnitellussa aikataulussa
- En suutu, hermostu enkä stressaannu, kun asiat eivät mene suunnitelman mukaan
Yeah right…
Näiden lisäksi minulla on alkamassa (löysin rantein eletyn kesän jälkeen) myös säästöprojekti, painonpudotusprojekti ja erinäisiä pienempiä hankkeita liittyen treenaamiseen ja ruokavalioon. Laitan nyt aluksi tähän huolella suunniteltuun kalenteriini check pointin parin viikon päähän ja katson, kuinka moni hyvistä aikomuksistani on vielä silloin elossa. Tähän kun lisää uuden työn haasteet ja mahdollisen asunnonvaihdon, ei tarvita kovin korkean luokan matikkaa ennustaakseeni, että en ainakaan pääse pitkästymään tämän syksyn aikana.
Ensimmäinen kysymys painaa jo mieltä. Olen kulkenut viimeisen kuukauden pääsääntöisesti joko mukavassa kesämekossa tai vaihtoehtoisesti kulahtaneissa collegehousuissa ja T-paidassa. Mitä ihmettä töihin pitikään laittaa päälle?
(Farkkuhame on Vilan, on oikeastaan tummansininen, vaikka näyttää kuvassa mustalta. Paita niin ikään Vilan peruspaitis, hihatonta mallia). Noiden päälle voi sitten vetäistä neuletakin, farkkurotsin tai mitä nyt sää näyttääkään aamulla. Ellen sitten satu olemaankin housutuulella.
Miten tuo vaatteiden kuvaaminen muuten voi ollakin niin vaikeaa! Vaikeaa on saada ne aseteltua niin, että ne näyttäisivät joltain. Ja siinä kuvatessa en huomaa mitään, mutta sitten itse kuvassa kyllä näkyy joka ikinen ryppy ja kissankarva. Mitenköhän karvaisena minä tuolla maailmalla ylipäänsä kuljen?
Paljon on vielä tehtävää, että selviän maanantai-aamuna kunnialla matkaan.
