Kuva lainattu Bubbleroomin sivuilta

Tai jos löytyisi edes sellaiset, joilla voi kävellä. Muiden vaateaddiktioiden lisäksi olen auttamaton kenkäfriikki. Katselen ja skannailen jatkuvasti ihania eteeni tulevia kenkiä, löydän uuden rakkauden viikottain ja kuolaan sen perään, kunnes seuraava osuu kohdalle (olen siis kenkälortto!). Ongelmana tämän pakkomielteen täysipainoiselle toteutukselle (rahatilanteen lisäksi) on se, että jalkani ovat nykyään niin vammaiset ja asentovirheiset, että en pysty pitämään puoliakaan niistä kengistä, joihin hullaannun. En voi pitää mitään kapeakärkistä, en kovin korkeakorkoista mutta en myöskään lättänää, ohutpohjaista, enkä mitään kapealestistä.

Aina en ole antanut näiden rajoitteiden olla esteenä, vaan olen ostanut sumeilematta kaksi numeroa liian suuret, jos on ollut tarpeeksi nätit. Kyllä ne menee, kun laitan irtopohjalliset, päkiätyynyn ja kantapäätollon. Ja hätätilassa vessapaperiaa tulpaksi kärkeen.  Kyllä – vessapaperit kengässä on tullut jopa baari-iltaa vietettyä joskus nuorena ja typeränä, kun jalkani kutistuivat äkillisesti kesken illan.  

Kyllä ne pysyy, kun en liiku

Jonkun aikaa olen sitten kotona jaksanut harjoitella ja lonksottanut uusilla kengilläni jalkoja raahaten nostamatta kertaakaan jalkaa lattiasta. Kunnes on ollu pakko todeta, että paitsi, että kengät eivät edelleenkään pysy jalassa, näytän lisäksi  Sulkavan soutujen kirkkovene kategorian kuljetusvälineeltä.

On toki tullut ostettua myös liian pieniä kenkiä. Kyllä ne venyy, kun pidän kotona ja kävelen vaan. NO KUN EI VENY! Olen kärsinyt tuskan hetkiä likomärät villasukat jalassa sullottuina jo valmiiksi liian ahtaisiin popoihin. Lopputulemana edelleen liian ahtaat kengät ja lisäksi likomärät. Joskus, jonkun harvan kerran venytys on onnistunut. Tosin tällöin olen onnistunut venyttämään nämäkin kengät kirkkoveneiksi, sopivaksi en koskaan.

Joskus venytysurakka on käynyt toivottomaksi ja kengät on jätetty venymään yksinään

Tämän seurauksena omistan lukuisia pareja kenkiä, joita en voi kuvitellakaan käyttäväni. Lisäksi sitten ne about kolme paria, joita käytän koko ajan muusta vaatetuksesta riippumatta. Ongelma ei ole lenkkareissa ja vapaa-ajan jalkineista. Niistä löydän kyllä sopivia ja käytettäviä (Asicsin lenkkarit ja Adidaksen superstarit – vuosikymmenestä toiseen). 

Sen sijaan nättejä korkkareita, avokkaita, juhlakenkiä ja sirompia kenkiä – niitä en vain omaan jalkaani löydä. Olen ratkaissut ongelman käyttämällä vuosikaudet kaikissa juhlissa muusta asusta riippumatta joko saappaita tai moukarin kokoisia nilkkureita. Meneehän se näinkin, kukapa siellä kenenkään jalkoja katselee – mutta silti edelleen toteutumaton haaveeni olisi pystyä joskus pitämään juhlissa korkkareita, joilla voisin juhlia samoilla kengillä illasta aamuun saakka.

Nyt olen hinkunut jo kuukausia Sargossa kenkiä. Olisiko ne täydelliset yksilöt tässä? Sargossa kenkiä on kehuttu maailman mukavimmiksia korkkareiksi. Tuntuvat kuulema lenkkareilta. Ne ovat ortopedin suunnittelemat, mainospuheiden mukaan jalan asento ja painon laskeutuminen on anatomisesti optimaalinen. Lisäksi niissä on käytetty ”lääketieteellisesti porrastettua muistivaahtoa” (kuulostaa joltain scifi-jännärin termiltä) iskun vaimentamiseksi. Kuulostaa terveyssandaalilta, mutta todellisuudessa ulkonäöltään ne vetävät vertoja mille tahansa luxusmerkille. Korkkarit, jotka tuntuvat asicsilta. Voiko niitä olla ostamatta?

Kuva lainattu Bubbleroomin sivuilta

Ainoa asia, mikä on pidättänyt minua erossa näistä kaunokaisista on niiden suolainen hinta (a’ 300 €) . Nyt eräänä päivänä minulle kilahti tekstiviesti suosimastani nettikaupasta : ”We miss U <3 Saat 20% + ilm.toimitus kun ostat. ” (Olen ollut elokuun ostolakossa ja poissaoloni on noteerattu!). Täällähän on siis myynnissä juurikin ne haaveiden kengät. Oliko tämä kohtalon tapa osoittaa minulle, että nyt on tullut aika saattaa meidät yhteen? Pikkujouluaika on lähempänä kuin luuletkaan…