Viimeisen lomapäivän puuhia

Viimeistä lomapäivää on vietetty, ja varsinainen puuhapäivä se olikin. Siivousta, ruoanlaittoa ja pyykinpesua. Olen siivoillut viime hetken paniikissa vähän sieltä ja täältä. asuntoni on myynnissä ja katsojia tulossa jo huomenna. Viikolla kun katselin ympärilleni, ei täällä mielestäni ollut juurikaan mitään siivottavaa. Nyt viime hetken paniikissa sitten löysin pään kokoisia pölypalloja ja lika- ja rasvatahroja joka puolella.

Olin myös pitkästä aikaa tutussa sunnuntaipuuhassa, ”meal preppaamassa”.  Lomalla on päässyt tämäkin unohtumaan. Teen yleensä 3-4 eri ruokaa, sen verran, että niillä mennään ainakin perjantaihin.  Minulla on surkean pieni pakastin, joten ruokien kanssa on melkein viikko kerrallaan mentävä, mitään isompaa varastoa sinne ei mahdu. Tänään tein ison vain lihamurekeen ja uunikasviksia sekä makaronilaatikkoa, sitten  tilanteen mukaan lisukkeeksi vihersalaattia tai jotakin ruokaisampaa hiilihydraattia sen mukaan, onko liikuntapäivä vai lepopäivä.

mureke_0.jpeg

Meal prepping  on koitunut pelastuksekseni kiireisinä työviikkoina. Kun teen viikonloppuna valmiiksi koko työviikon ruuat ja annostelen ne valmiiksi, on sitten nopea lennossa napata ruoka mukaan tai suoraan suuhun ja minulla on aina ruoka saatavilla, kun on tarve. Lisäbonuksena on vielä se, että ei tule syötyä liikaa (päinvastoin kuin työpaikan lounasravintolassa!), kun olen jakanut annokset valmiiksi.

Tämä ei sovellu sinulle, joka et voi syödä kahta kertaa peräkkäin samaa ruokaa! Minä sen sijaan vetelen samaa pöperöä surutta vaikka viikon, kunhan se on jotakuinkin syötävän makuista ja sitä on tarpeeksi.

Merkittävän osan päivää vietin etsimällä työpaikan kulkukorttia, työpuhelinta ym mukavaa, mitä töissä muistaakseni tarvittiin. Hyvin on aivot näköjään nollattu loman aikana

Illalla oli käytävä vielä salilla tekemässä päivän harjoitus ja lataamassa akkuja tulevan viikon haasteisiin.

ropeclimbing.jpeg

Nyt on eväät jääkaapissa, laukku pakattuna ja vaatteet katsottu valmiiksi maanantaita varten. Mikä enää voisi mennä pieleen?

Hyvinvointi Sisustus Liikunta Mieli

Back in business

 

Photo by freestocks.org on Unsplash

Loman viimeiset hetket on käsillä. Mikäli aiemmilta vuosilta oikein muistan, ei mene montaa päivää, kun olen autuaasti unohtanut ikinä lomalla olleenikaan. Tänä vuonna töihin paluu on erityisen kutkuttavaa, koska siirryn samalla kokonaan uusiin tehtäviin. Minulla tulee olemaan paljon uutta opeteltavaa.

Lomalta palaan luonnollisesti täynnä hyviä aikomuksia. Tänä syksynä kaikki tulee olemaan toisin

  • Menen iltaisin ajoissa nukkumaan.
  • Jos en mene ajoissa nukkumaan, myöhästytän töihin lähtöä, jotta saan riittävästi unta
  • Teen enemmän etätöitä
  • Valitsen seuraavan päivän työvaatteet valmiiksi ja pakkaan laukkuni lähtökuntoon jo hyvissä ajoin illalla
  • En muuta mieltäni aamulla vaan puen ne vaatteet, jotka olen illalla valinnut.
  • Teen eväät valmíiksi jääkaappiin
  • En treenaa liikaa, että ennätän palautua
  • Teen kehonhuoltoharjoituksia tai joogaan joka päivä
  • Luen tai kuuntelen äänikirjaa joka päivä
  • Suunnittelen aikatauluni sekä töissä että kotona, etten järjestä itselleni kiirettä
  • Pysyn suunnitellussa aikataulussa
  • En suutu, hermostu enkä stressaannu, kun asiat eivät mene suunnitelman mukaan

Yeah right…

Näiden lisäksi minulla on alkamassa (löysin rantein eletyn kesän jälkeen) myös säästöprojekti, painonpudotusprojekti ja erinäisiä pienempiä hankkeita liittyen treenaamiseen ja ruokavalioon.  Laitan nyt aluksi tähän huolella suunniteltuun kalenteriini check pointin parin viikon päähän ja katson, kuinka moni hyvistä aikomuksistani on vielä silloin elossa. Tähän kun lisää uuden työn haasteet ja mahdollisen asunnonvaihdon, ei tarvita kovin korkean luokan matikkaa ennustaakseeni, että en ainakaan pääse pitkästymään tämän syksyn aikana.

Ensimmäinen kysymys painaa jo mieltä. Olen kulkenut viimeisen kuukauden pääsääntöisesti joko mukavassa kesämekossa tai vaihtoehtoisesti kulahtaneissa collegehousuissa ja T-paidassa. Mitä ihmettä töihin pitikään laittaa päälle? 

img_1166.jpg

(Farkkuhame on Vilan,  on oikeastaan tummansininen, vaikka näyttää kuvassa mustalta. Paita niin ikään Vilan peruspaitis, hihatonta mallia). Noiden päälle voi sitten vetäistä neuletakin, farkkurotsin tai mitä nyt sää näyttääkään aamulla. Ellen sitten satu olemaankin housutuulella.

Miten tuo vaatteiden kuvaaminen muuten voi ollakin niin vaikeaa! Vaikeaa on saada ne aseteltua niin, että ne näyttäisivät joltain. Ja siinä kuvatessa en huomaa mitään, mutta sitten itse kuvassa kyllä näkyy joka ikinen ryppy ja kissankarva. Mitenköhän karvaisena minä tuolla maailmalla ylipäänsä kuljen? 

Paljon on vielä  tehtävää, että selviän maanantai-aamuna kunnialla matkaan.

img_1167.jpg

 

Hyvinvointi Mieli Työ