Panostusta itseen, askel 1.
Jos on puhuttu mistä tulee onnelliseksi, mitä hyvä elämä on, mitä ihminen tarvii henkisesti ja muuta, on nyt kuulkaas hetki heittäytyä materialistiksi. Tajusin nimittäin kaikkia kauniita asukuvia, alennuslöytöjä ja kesäkivaa kuvia katsellessa, että olen pitänyt ihan vahingossa tammikuusta asti täysin ostonta kautta. Dödö on ollut ainoa ostettu tuote kauneudenhoitopuolelta hiuslakan ja shampoon kanssa enkä ole edes suoristusrautaa törkännyt kai muutamaa hassua kertaa töpseliin saati parturin tuolissa käynyt. Sinnehän piti mennä, muutamaankin otteeseen, mutta ja mutta. Vaatekaupat olen onnistunut vahingossa kiertämään ja ihan oikeasti tuskaillut sekaisin olevan vaatekaapin äärellä lähinnä siellä olevien vaatteiden tylsyyttä. Uusien hankintaa en ole edes harkinnut!
Jokaisen alennusmyynnin Ranskan maassa skippasin haluamattani ja kerran taisin haikailla verkkokaupan ihmeellisessä maailmassa joitan aletuotteita, mutta nekin unohdin alta aikayksikön. Ohitusvaihde on ollut päällä myös marketeissa kesäkledjujen kohdalla, ainoatakaan huivia edes en ole hypistellyt eikä mitään tietoa ole tämän vuoden tarjonnasta huulipunien tai kynsilakkojen maailmasta muuta kuin lehtien sivuilta tai blogeista. Hups…
Ehkä tämä on ollut kuitenkin ihan jees. Noin niinko ajatellen ihan materian haalimista ympärille, turhia ostoja jne. Kulutusjälki näiltä osin on meinaan pieni jos ei muuta!
Lumenen mainoskampanjoita on tullut joka toisessa blogissa silmiin ja niitä läpi lärätessä tajusin, että ehkä olisi enemmän kuin tervetullutta päivittää hieman ihoa kosmentologilla, hakea uusi huulipuna helteisiin, harkita kestoripsiä ja ellei muuta niin käydä hakemassa uudet espadrillot edes. Pienestä se voi kuulkaa olla ihmisen piristys kiinni tai sanokaa mua materiaalihaukaksi, mutta kyllä pieni panostus silloin tällöin vaan hei tekee hyvää! Tarviiko sitä ansaita? Ei. Sen pitäisi olla itsestään selvää, että siihen on ihan hyvät syyt ilman vuoden hyviä tekojakin.
Onko tämä sitä omaa aikaa vai luksusta vai pientä hellimistä, en tiedä ja aivan sama oikeastaan. Panostusta itseensä, omaan kehoon ja hyvinvointiin, sopivassa suhteessa tunteakseen itsensä kauniiksi. Jotkut saa kiksit muutaman tonnin shoppailusta, toiset hetkestä manikyyrissä. Pääasia on, että silloin tâllöin itseään hellii kuitenkin ja, vielä kerran, panostaa itseensä.
Joten mistä aloitetaan? Niistä espiksistä vai parturista? Tässä istun nyt kulmavärit naamalla jo eli ensi askel panostukseen on otettu. Seuraavaa arvotaan edelleen samalla selaten kivojen kosmentogien tietoja netistä…