Kesän korvilla odotuksen makua.

Ranskan Riviera sekoaa ellei jopa ratkea liitoksistaan kesäisin, turistikauden aikana. Jokainen kylä ja kaupunki janoaa ihmismassoja ja moni yrittâjä tekee vuoden tienestinsä näiden seuraavien kuukausien aikana. Aitoutta väittäisin löytyvän täältä etelästäkin vielä, mutta tietynlainen suodatin on hyvä pitää käsväskyssä kuitenkin…

Toukokuu on ollut kylmin ja sateisin täällä päässä Eurooppaa sitten moniin vuosiin. Ekan kerran näiden vuosien aikana Suomessa oli heittämällä kesäisemmät kelit kuin täällä toukokuussa! Facebook työnsi tuutin täydeltä Suomi-kavereiden päivityksiä helteistä ja täällä me odoteltiin kesän helteitä jo hieman turhautuneesti huokaillen.
Homma on kuitenkin korjaantumaan päin ja kesä voidaan sanoa saapuneen! Ekat hikirannut tissien alle terassilla on saatu aikaan, nenän punoitus onnistuttu hankkimaan ja ilman kynsilakkoja ei enää varpaitakaan kehtaa ulkoiluttaa. Super helteitä vielä odotellaan tosin…

Jos oli matalapainetta noin niinkun säidenkin puolesta, on sitä ollut muutenkin liikkeellä. Hyvänä halkasijana toukokuussa kuitenkin oli vieraiden saapuminen Cote D’Azurin auringon alle.
Päiviteltiin hieman vanhojen huudien havinoita. Tsekattiin illan pimeydessä St Paul de Vence, todettiin Haut de Cagnes’en huipulla ettei palvelun taso siellä edelleenkään ole ”se juttu” miksi sinne kannattaisi suositella ketään menemään ja istuskeltiin lämpimässä tuulessa  rannalla. Cannes’en shoppailuilta ei vältytty, Nizzassa taaperreltiin turisteina muiden joukossa vanhan kaupungin pikku kujia pitkin ja ahmittiin Rue Massenan ihmisvilinässä liian isoja jätski annoksia. Tuijoteltiin Antibesin arkea, oltiin lepotilassa.

Tässä kaikessa on sitä odotusta. Odotusta kesän alusta, kun kadut on vallattu, rannat piukkaan pakattuja ja kahviloissa tyhjiä pöytiä ei ole. Nyt ollaan vasta siinä huudeilla, odottelemassa.