Ranskan lauantain, meidän sunnuntai

Ranskan kansallispaiva 14.7 vietettiin perinteita noudattaen ilotulitusta ihaillen. Siita suunnitelmana oli todella lahtea ulkoiluttaan niita lakattuja kynsia kaupungin sykkeeseen, mutta hah, kappas kuinka kavikaan.

Perjantaina meilla kotona oli kylassa puolittainen kankkarankka. Maailman sotaa numero sejase ei kuitenkaa todistettu, koska kyseessa oli vain Siipan vasymys tila ja muaeinythuvita-paiva. Niin, pitaneeko jatkaa? Meilla siis pestiin pyykit, imuroitiin ja loffittiin ilta mitaan sanomattomina. Lauantaina paukut ja raketit rannassa ja siita Mamma kotiin ajatuksena lahtea hieman todellakin katsomaan mita tarjoaa yoalama meille sielta vieraantuneille tyypeille. Piski oli saanut annoksen rakkautta, uimista ja dentastickseja, joten ilta niiiiin vapaa! Mennaan autolla. Ruuhka. Auto jumiin parkkipaikan ahdinkoon. ”Voi venajanhanurinsoittojanmuna. Mihka me nyt sit edes mentais? Emma tia… Mennaanko vaan hei himaan? Siella olis suklaata ja vois korkkaa jonkun pullon… Oltais lassyja.” Eli, me ajettiin keskustaan, jumittiin siella puolituntiq ja oltiin himassa nousematta kertaakaan autosta. Hurrrrrjat bileet!

Sunnuntai sen sijaan, voih, niin hyva paiva! Ma karistin itteeni rannalla ja unohdin siina autuudessa edes, etta olin pakannu kirjankin mukaan. Pompin aalloissa ja hukkasin ymparilla olevat aanet nautinnon keskella. Hymyilin vieraille ihmisille, tuijottelin laskevia koneita, mietin lipuvien jahtien sisaan katkettya elamaa.

Aamupala oli brunssi, lounas muuttu paivallisen pikkuserkuks. Meilla naurettiin, juotiin kylmaa roséeta, muut otti paikkareita ja luki lehtia. Hidas lenkki, kylpy, puhtaat lakanat ja tuoreet mansikat; hyvan sunnuntain lopetus ja uuden viikon aloitus.