Kulttuuripläjäystä kuvaoksennuksen tahdissa: St Paul de Vence
Mamman kanssa paivatrippi hyvan ilman kunniaksi. Tai vapaapaivan. No, laatuajan oikeastaan. Vai sittenkin ihan muuten vaan…
Kyla sijaitsee parinkymmenen kilometrin paassa Nizzasta. Asukkaita noin 3000 tuhatta joista noin 400 muurien sisapuolella. Tanne hinkuvat tutut ja tuntemattomat taiteilijat eri aloilta tekemaan taidetta, esittelemaan ja myymaan tuotoksiaan tai vain inspiroitumaan. Kyla on nostettu orrelle niin sanotusti eli on vuoren paalle rakennettuna aivan mieleton paikka vaikka vain maisemiensa vuoksi. Kylan vanhat talot, hautausmaa, lukuisat galleriat ja pajat vetavat joka vuosi tuhansia kavijoita kaukaa ja lahelta hakemaan mukaansa pienen palasen St Paulin charmia. Niin myos me Mamman kanssa nimittain hommasta on muodotumassa traditio.
Heti kylaan astellessa ohi Fragonardin hajuvesikaupan on Cafe de la Place, jonka edessa paikallisia petangin pelaajia ei voi olla missaamatta yhdellakaan kaynnilla. Lettukahvila jonkanimeaeikoskaanvoimuistaa on valehtematta yksi upeimmat nakoalat tarjoavan terassin omistaja eika niissa platyissakaan vikaa ole.
Kuumien ilmojen kirous on kuitenkin se, ettei talojen valiin ihan ihmeita tuuli osu. Tietenkin hieman viilempia paikkoja on varjoissa, mutta silti; ilman vesipulloarsenaalia en matkaan lahtisi.
Tanne me siis palataan Mamman kanssa vuosi ja reissu toisensa jalkeen, turistiaikaan ja sesongin ulkopuolella. Samaa on se, etta ihmisia on yleinsa aikalailla muistakin liikenteessa harhailemassa kapeita kujia, nauttimassa arvostusta herattavista talojen julkisivuista, ihailemassa nayteikkunoita ja lounastaen tahi kahvitellen. Bussilla paasee Cagnes-sur-Mer’ssa vaihtamalla St Paul’n bussiin tai autolla viittojen mukaan kohti Vencea. Tie on mutkitteleva ja kylan ilmestyessa nakyviin, on maisema henkea salpaava myos illalla. Meille Mamman kanssa paiva pitaa yleinsa sisallaan sita kahden keskista aikaa missa ei ole lasna muita, vain aiti ja sen tytar.
