No sitten sitä mentiin!

Herramunvereni ja sussiunakkoonsissunsunsaamari! Antibesland, Antibesissä sijaitseva huvipuiston tynkä tarjosi meidän pienelle Suomi-ryhmälle yhden menneen lauantai-illan menot. Kisailtiin ja meistä muutama jopa uskaltautui ihan laitteisiin. Yksi niistä joka uskalsi olin MINÄ ja yksi niistä joka uskalsi 60 metristä kiskaisemaan mahallaan vaijerin irti ja tiputtamaan 120 km tuntivauhdilla itsensä heilumaan olin MINÄ. Siis jonkin moinen sekunda benji ja aivan hirvee, kamala, mutta mikä adrenaliinipaukku! Ainoa miinus oli tuhannen melskeessä olevat Skandinaavit odottamassa omaa vuoroaan ja samalla englanniksi huutaen ”look at that, fat cow is flying”. Olin toooosi otettu. Itsetuntoa hiveli, kun vaijerit alkoi natisten hinata allekirjoittanutta kohti nuppia. Pojille kävi vain hieman kusiset. Tämä Fat Cow tuli sieltä tarkoituksen mukaisesti alas. Pojista tuli toinen märällä etumuksella alas ja toinen oksentaen heti valjaisen irrottua. Buah.

Koskaan en ikinämilloinkaan mene, mutta tehty on perkele!

Siipan kanssa jäätiin loppuillaksi kahden ja voi kiasus sitä kikatuksen ja naurun määrää! 5D lyhyt elokuvaa kiljuen alusta loppuun, muutama St Tropez liikaa, pehmolelujen armeija käsilaukkuun survottuna, kebabit paidalla ja välkkyvät valot. Romantiikkaa tahi ei, mutta helvetin hauskaa!

Mä vajoan ainakin kahdessa tilanteessa joka kerran 5-vuotiaan tasolle. Ensimmäinen on uiminen. Musta on maailman mahtavinta hyppiä, sukellella, nauttia aalloista (mitä isompia, sen parempia tietty). Vesiliukumäet, OI VOI! No toinen on sitten saletti, nimittäin huvipuistot. Mä tärisen jo lippua ostettaessa tai parkkipaikalla. En malta odottaa ja askel alkaa tihetä. Mä haluan mennä joka paikkaan, kokeilla uskallusta ja pelätä täristen.