Kynittäväksi.

Palaveriin itteeni tuunaten tuskastelin taas kerran kuontaloa peilin edessä. Tukkaa enemmän kun laki sallii, epätasasia suortuvia, taipumatonta tyyliä noudattava jukolanjussi-look, again. Kiinni ja menoksi. Väkertäminen raudalla, föönäminen ja sukiminen ei ihan arkiaamuina oo mun juttu. Me, kuontalo ja minä, ei olla aamutyyppejä ollenkaan.

Tän aamusen kyrsinnän jälkeen palaveri hoidettiin alta onnistuneesti, treffasin Siipan nopeella priiffinki kahveilla paakarin terassilla ja marssin oman ostarin karvariin. Vastassa mua oli mustalla kajalilla rajatut huulet ja neon vihreestä topista ulos puskevat tissit. Jiihaa, perääntyminenhän ei sovi luonteelle ja miten se edes tehtäis tässä vaiheessa sillai sivistyneesti? ”Öh, sori, etsin apteekkia, väärä ovi”. Rohkea rokan syö ja nyt on aika parin tunnin päästä. Voi perrrrrrrkele.

Ootteko käyny ulkomailla, vieraalla kielellä parturissa? Mä olen. Monesti. Ranskaksi ja englanniksi. Tulos on ollut prosentuaalisesti eniten negatiivinen kuin positiivinen. Pari vuotta sitten kynittiin kuontalo sulan mallisia suikaleita täyteen takaa ja repiä riuhdottiin päältä lyhempiä töröjä. Jep, itkin ulos tullessa ja keittiösaksien kanssa tätä tekelettä yritti pelastaa kaksi kaveria ja viinipullo. Ei auttanu, mutta sen siitä saa, kun oli pakko päästä just sinä päivänä enkä voinut odottaa oman Carolin lomalta tuloa. Nyt on Carol mammalomalla ja hieman hetkessä eläen, tein alustavasti saman virheen, kun oli taas pakko päästä.

Päätin kuitenkin, että nyt ei olla vielä peliä menetetty vaan mennään rennoin rantein ja kahtotaan kuin käy. Mittaa, paksuutta ja tukkaa nimittäin on ja kyse ei oo mistään extreme muutoksesta. Pituudesta pois vaan.

Ranskassa oon oppinu parturi käynneistä sen, että kannattaa nyt ainakin tarkastaa se hinta ensin. Ne ovessa olevat hinnat, kun ei nyt ihan vättämättä sisällä shampoota vaikka pesu luvataankin tai ainakaan vättämättä hoitoainetta. Föönin käyttökään ei ole must joka puolella. Voidaan olettaa, että tykkäät talsia kampaamosta märässä lookissa ulos nääs. Siis ei haukuta nyt, mutta tsekata kannattaa ne hinnat. Sitten jos kielimuurin kanssa on pienintäkään epäselvyyttä ilmassa, olkaa tarkkoina. Käyttäkää elekieltä, näyttäkää kuvia ja kysykää onko ymmärretty mitä haetaan takaa. Oikeesti. Tää ei oo herja. Ammattitaitosta porukkaa täällä on vaikka milläja mitalla, mutta tapa ja tyyli eroaa Suomesta kyllä. 

Kyseisen ”oman Carolinin” kanssa jutellessa on selvinny, että perus ranskikset diggaa luonnollisen kuontalon perään enemmän kun värikypärä-meiningin. Värjäystä käytetään toki, mutta ei kymmentä eri väriä kerrallaan ja leikkauksissa on monikäyttösyys kovassa huudossa. Trenditietoset valkkaa nuoria kampaajia päidensä kimppuun halutessaan kuumimpia uutuuksia, koska nuoruuden into ja uusimpien trendien tieto on paremmin hallussa sillä saralla. Turistialueilla on pajon paikkoja missä leikkaukset ovat tooooodella basic mallia, värjäys lähinnä tyven peittoa perusväriskaalalla ja permanentin mahdollisuus jonkinasteinen. Siinä se. Muuta haluaville neuvotaan tie kaupungin sykkeeseen. 

Tällä tädillä käy porukkaa ihan kiitettävästi ja kalenteria räplätessään näytti se oikeesti olevan aika buukattu. Siellä oli myös muutamat 30 tienoilla olevat leidit värit päässä ja muutama odottamassa vuoroaan, joten joko kaikki oli ekakertalaisia tai sitten täti on saanu asiakaskuntaa harottua ympärilleen. Epäileväinen voin olla, mutta tarkistinhan mä nyt heti ikä paikka on ammattilaisten keskuudessa ja juu, myöntävä vastaus tuli Carolin tietotoimistolta. Jännää silti, mutta eihän tässä nyt kovin huonosti kai voi käydä?

Huh. Nyt siis daami kynittäväks, ciao.