Ihan hyvää.

Meille kuuluu ihan hyvää. Aika mitään sanomatonta oikeastaan, mutta ihan hyvää. Eikö niin sanota, kun ei oikeastaan mikään oo huonostikkaan?

Rivieralle on tullut alkukesä. Mimosan kukinnat ovat kuihtuneet, tilalle on vaihtuneet jo +20 asteessa vietetyt päivät ja kesäkukkien kukinnat. Nizzan karnevaalit tänä vuonna, varma kevään merkki siis, skipattiin vedoten ainaiseen kiireeseen. Mentonin sitruunajuhlat samoin. Mougins’ssa oli mainoksen mukaan suomalaisen kuvaajan valokuvanäyttely minkä onnistuin unohtamaan tyystin. Siis niinkin tyystin kuin tyypin nimen kenen näyttely on, missä tarkalleen Mougins’ssa pitäisi suunnistaa ja koska näyttely on.
Tästä postista skipataan työt täysin. Uusi sääntö on nimittäin muuttanut taloon, ettei duuneista puhuta kotona ollenkaan. Niiden johdosta ollaan oltu kuitenkin auttamattoman vähän kotona. Viime viikonloppu kuitenkin kruunasi tän, nimittäin nyt on tuusattu parveketta, leivottu pullaa, nukuttu päikkäreitä ja syöty ähkyyn asti pannaria. Kokonainen sunnuntai vapaa ja lauantai illan yllätys iloa tulostinta lainaavan naapurin muodossa joka intoutui yöpaidassaan kuitenkin lasilliseen viiniä.

Suunnitteilla olisi irtiottoa, Suomen reissua, vieraita ja tasaiseen elämään pyrkimistä. Kuinka pitkällä aikavälillä tätä kaikkea, who knows.