Mitä asioita en enää melkein 3 kymppisenä kuvitellut tekeväni?
Toimitus kyseli tänään Mua lemmitkö vielä Kustaa-blogin vanavedessä, että mitä asioita en enää uskonut tekeväni tässä iässä.
Asialle jos antaa aikaa hieman, on listakin pitkä, mutta perataan päällimmäisistä aloittaen. Here we go…
1. Aalloissa ja ylipäätään uidessa sekoamisen ajattelin olevan lapsuuden juttu. Edelleen olen aivan sekoamisen partaalla; mitä isompi aalto, sen parempi! Mahallaan odottaen jalat aaltoa kohti ja kuperkeikalla bikinit naamalla räkänaurun seasta kiviä sylkiessä mä tunnen eläväni. Toimii terapiasta, testattu. Vedessä muutenkin saan kiksejä. En mistään matkauinnista vaan sukeltamisesta, käsillään seisomisesta, kuperkeikkojen tekemisestä ja ennätyksien rikkomisesta. En tajua niitä, jotka ei kastele tukkaa, sukeltaminen on parasta!
2. Skumppaa tai mitä tahansa keskellä päivää kulautellessa palaan aina taantuvasti teini-ikään ja tulee tunne kuin siitä vois jäädä kiinni, se olis jotenkin salaa tehtävää.
3. Lahjojen saanti, siinä olen edelleen nolo! Punastuminen on pieni juttu, mutta se etten osaa sanoa mitään osoittaa moukkamaisuutta, pois on pieni nolostuminen kuulkaa näistä tilanteista. Kyyneleitä ja muminaa, käsien kääntelyä. Olis hienoa olla sellanen cool-tyyppi joka osaa vaikka pistää puheeks siinä ohi mennen ja tyynesti availla pakettejaan. Not me… Lahjojen antaminen on upeeta, mutta saaminen karmivaa jos se ei ole joku kahdenkeskinen tilanne tai muu vastaavan intiimihomma.
Lahjoista innostuminen on kyllä lapsen tasolla täysin! Kiljuminen ja vauhkoaminen on ehkä yhtä nolon tasolla kuin pakettien saamisen yhteydessä saama kohtaus.
4. Minuttivelli. Lasten ruokaa, jota on varmasti jokainen kakarana temponut suuhunsa ja kyllä, edelleen se on hyvää!
5. Sanoo kuka mitä sanoo, mutta saunan jälkeenhän ei ole trip-mehun tai pommacin voittanutta. Tämä on ollut jossain kohdin oikeasti noloa, kun on ollut tarjolla em. lisäksi jos jonkin sortin olutta ja muuta, mutta allekirjoittanut on himoinnut ilman raskautta tai muita puoltavia asianhaaroja vain ja ainoastaan kylmää pommacia.
6. Ison tenkkapoon astuessa esiin, on Äiti edelleen se jolle soitan ja jonka odotan sanovan jotain pätevää miten kyseinen tenkkapoo pitäisi hoitaa, mitä tehdä, mihin soittaa, mitä sanoa. Nykyään soitan ja haen varmistusta, mutta mikäli Mami ei osaakkaan asiaan ottaa kantaa, menee mulla teinimäisesti hernemaissipaprikat nenään. Tässä sarjaan ”noloimpia tunnustuksia” yksi lisäys muuten…
7. Hömppälehdet on edelleen parempia kuin tiede- ja asialehdet. Enkä jaksa kuunnella iltauutisia. Näitä itseasiassa ajattelin varmuudella tekeväni ennemmin jo tässä iässä.
8. Rakastan vauhtia eikä 3 kympin kriisistä ole tässä kohtaa tietoakaan tai, että tajuaisin oman kuolevaisuuteni tms. Sanoin vielä 18-vuotiaana, että mä teen nyt enkä sitten 3 kymppisenä. Buah ja paskat, edelleen ”teen nyt enkä sitten”.
9. En kuvitellut edelleen kysyväni lupia esimerkiksi toiseen koiraan ja joutuvani selittelemään puollustusargumentteja. Prkl.
10. Tai, että tänäkin päiväni, kaikkien vuosien jälkeen, paras elokuva ikinä olisi The Blues Brothers ja Tankki Täyteen se ainoa oikea sarjamaratooni, jota tuijottaa kipeänä. Repeatillä.
Niin, että sellasta.