Eilen.

Eilen paatin, etta kelle muulle ma nyt jakaisin arvokasta aikaani kuin itselleni ja nappasin Siipalta ohi mennen autokyydin Nizzaan. Missiona oli istua kahvilassa, heittaa aivot narikkaan ja antaa kameran laulaa. Toisin kavi nyt kuitenkin.

Matkalta loyty hirveesti ihmisia ihan joka puolelta ja hirvea yht’akkinen tuuli.

 

Mun nautiskeluista meinas myos tulla shoppailun taytteista huvia silla loysin kaymattomien aikojen jalkeen itteni Henkka Maukalta ihastelemasta jos jonninmoista rytketta. Uuh. Syksyvaatteita. SYKSY, eihan taalla ole syksya! Tai on, se yhta kuin talvi ja voi kiasus mita fiilistelya 31 asteen lukemissa sain kaikista villapipoista ja takeista. Pakkosaadamatahdon.

Vaikka tuuli oli jarjeton, ei se pelastanu mua silti porottavalta auringolta. Jotenkin pistavalta tuntu koko mollotin ja siina sitten puikkelehdin pitkin Promea koittaen paasta varjoon, onnistumatta. Kuvaamisesta ei tullu mitaan ja shoppailut jai kuin seinaan. Cafe de Grand Lyon’in terassilla sentaan sain bongailla ihmisia miettimatta mitaan fiksua, tein listoja (!!!!) kotihankinnoista ja vaatehommista mita syksylla olis kiva toteutella. Melkein jokainen kapistus kotiin loytyis Ikeasta, vaatteet Henkka Maukalta. Pitaiskohan siis tehda asialle jotain ja koittaa olevan vahemman Skandinaavinen massamonsteri, ha?

Anyhow, mun maanantai oli kiva. Turha ja mitaansanomaton, mutta peruskiva.