Fillarilla kesää kohti

Paitsi, että puuttuu vielä se fillari.

Ranskalaiset fillarit on maastopyöriin meneviä tai hipsteripyöriä kaarevilla keskiosilla ja hilivitkuttimilla. Poissaolollaan loistaa perus Helkamaan tai Ainoon verrattavat mallit kokonaan (of course jalkajarruilla) ja just sellasen mentävä rako olis täällä. 

Tämä maa on tunnettu Tour de Francesta eikä ole outoa, että työpaikoilla roikkuu kypärät naulakoissa tai hikiset ajohousut odottaa ruokatunnilla niihin pujahtavaa pankkiiria. Fillariporukoita on paljon! Pyörän vuokraaminen on helppoa ja luottokorttitietojen tai puhelintietojen annon jälkeen pääsee sotkemaan sinisellä Velolla pitkin ja poikin. Oman pyörän hintakaan ei supermarkettien tarjonnan perusteella ihan hirveä investointi ole, kun 89 eurolla saa jo Carrefourista perus(maasto)pyörän, johon lukko ja lokasuojat tarvittaessa on parikymppiä nokkiinsa.

Meille ensimmäinen patonkipyörä kotiutui vuosia sitten, kun tänne muutettiin. Sillä ulkoilutin pakaroita kesän aikana paljon, mutta syksyn sateissa jätin fiuken pihan pusikkoa vasten ja sain tuta raadollisen meriveden avustaman ruosteen. Jarrut ja vaihteisto oli alusta asti hieman niin ja näin, mutta tuon syksyn jälkeen ei auttanut Siipan ensiapu eikä liioin paikallisen pyöräpajan toimenpiteet. Rämä mikä rämä, mutta kelpasi kuitenkin alle 5 minuutin jollekkin onnettomalle kioskin edestä, kun muuttoa tehtiin.
Hyötyliikunnasta viis, mutta ruuhkabussitkin pystyis skippaamaan helposti fillarilla ja lähiöasumisen takia ei varmasti muita perusteluita edes tarvita. Onhan se nyt hei upeeta sitten viilettää tukkaputkella, polvet ruvella kipeine pakaroineen uudella fiukella ja toivottaa kesä 2014 ranskalaisittain tervetulleeksi. 

Mistä ilveestä mä löydän sen perus singon siis?