Good riddance!

Avot. 2013 LOPPUI, selvisin siita, ohi on! Olkoon lyhyesta virsi kaunein ja toivon 2014 olevan suotuisampi kaikin puolin. Kiitos.

Kun tuo epaonnen vuosi kuitenkin lyidaan kuviin tuli siita seuraavanlainen;

Alkuvuodesta reissasin kyynelissa Suomen ja Ranskan valia. Pelkasin, ahdistuin, itkin, olin vihainen. Ystavyys syveni ja haihtui, molempia tasaisesti. Kotona tehtiin pienia reissuja, nautittiin kaupunki kierroksista. Juhlittiin ja podettiin kipeaa paata jalkikateen.

Kesan tullen nautittiin uimisesta, kahviloista, hikisista illoista, helteesta. Vaellettiin varjoja etsien kaupungilla. Syotiin overeita jaatelosta ja hedelmista. Kaytiin huvipuistoilemassa, hengahdettiin toiden jalkeen rannalla illan pimetessa.

Loppuvuodesta oli kiire ja stressi. Joulua odotettiin kovasti, kotona oli maailman parasta olla. Uutta vuotta odotettiin, mutta se tuntui kaukaiselta ajalta loman jalkeen. Pyhien aikana nautittiin taysin vartaloin kiireettomyydesta, annettiin vasymyksen ottaa vallan ja iloittiin ymparoivasta elamasta. Koluttiin joulutoreja, juotiin ainakin yksi puljullinen tyhjaksi vin chaud’ia, maailmanpyorailtiin Nizzan korkeuksissa, vietettiin Cannesissa rantapaivia nauttien auringosta sateiden jalkeen.

Noh, pakkohan on myontaa, etta tapahtui paljon, mutta eihan vuosi pelkkaa haisevaa taynna ehka ollutkaan. Rankka, joo, mutta olin ma onnellinenkin.