Hetkessä nyt

Olen hengissä ja se tuntuu hyvälle.

Tiedättekö hetken, kun voit sanoa täysin valehtelematta kaiken olevan hyvin? 

Eilen nukahdin sohvalle leffan alkutekstien aikana ja siinä yhden jälkeen sänkyyn siirron yhteydessä meni mestarinukkujalta unenlahjat sekaisin jonkun kanssa. Mun unenlahjoissa kun ei vikaa ole ollut koskaan… Puoli 5 aikaan aamuyöstä istuin viltti harteilla terassilla katsellen tyyntä merta, Nizzan valoja ja kuuntelin tirppojen kujerrusta pusikoissa ja tajusin hymyileväni. Päässä ei juossut ainutkaan neuroottinen hamsteri vailla pyörää vaan mieli oli tyyni, kerrankin.

Tänään heräsin suht ajoissa, köpöttelin yökkärit päällä ja puputin eilistä kivettymään päin menossa olevaa patonkia aamupalaksi auringossa. Edelleenkään ei ole hamstereita tai muita ylimääräisiä tullut pään sisälle. Jatkan onnellisuuskuplaani roséen nauttimisella, kirjan lukemisella (koska viimeksi, sitä ei ihmismuisti voi edes muistaa…), auringosta nauttimisella ja hitaan lounaan aterioimisen ohella olisin voinut pussailla Siipan lisäksi naapurin pälvikaljua. 

Hetkessä nyt, kun kaikki arki, stressi, paska, suru, murhe ja mielipaha on poissa. Silloin jää jäljelle perusilot, rakkaus ja onnellisuus olla siinä hetkessä vain.