Mennyt loma
Ohi on, mennytta kauraa. Nimittain meidan rykmentin loma. Se kauan odotettu ja kaivattu vapaus olla vaan. No mita sillon tehtiin? Kuvaoksennusta kehiin!
Synttareiden kuuniaksi ihania pioneita yopoydalla. Ah, I’m in love.
Kuka voi vastustaa tuoretta basilikaa omalta keittion ikkunalaudalta? Auringosta jonkun rehotusvimman saanutta ihanaa puskaa tungettu joka paikkaa, kirjaimellisesti.
Sadepaiviahani ei viela ole, mutta sateisia iltoja kylla! Tuulisia paivia silloin talloin, joten pitkia kavelyita, turistinahtavyyksien paivityksia ja valokuvia vain pitaakseen itsemme jotenkin edes liikkeessa.
”Pulujen ruokkiminen on rikos. Pahimman laatuinen virhe.” Elettiin siis vaarallisesti…
Ei niita kuvan kauniita sisapihoja vaan niita tavallisia sellaisia. Niita joista ei koskaan kuvia oteta. Paitsi nyt.
Rosée. Pitaako sita edes puollustella? Nyt se tuntuu hyvalle jaakylmana, kohta punaviini lammittaa. Valehteluhan olisi vaittaa, etta meilla rosée poistuu talvellakaan viinihyllysta kylla…
Rauhallisia aamupaivia omasta kodista ja niista meidan huudeista nauttien.
Junalakkoja, myohastymisia. Illan viimeista junaa odotellessa taysien bussien kaarrettua jo ohi.
Lenkkeilya, Suomen syksya miettien. Shortsit paalla auringon paistaessa, akkuja ladaten.
…vaikka ei se hullua ole illallakaan antaa koiran ravata rantahiekkaa eessuntaas ja itse lonkotella perassa.
JEP. Tasta herkusta ma en paase yli. En paassyt edes lomalla tai sen jalkeen. Vanilja jadee, valkosuklaa paloja, punasia viinimarjoja ja kaakaojauhoa. Ei nmitaa kruusailua ja niin kovin majesteettista, mutta syntisen hyvaa sen kermavaahtokasan alla. OH.
Tassa siis meidan loman peruspilarit. Mitaan ei suoritettu, kaikki meni vaan fiiliksien mukaan. Suurin osa ajasta valvottiin myohaan telkkaria tuijottaen haltioituneina ja nukuttiin havyttoman pitkaan.
Onhan meilla ens vuonnakin lomaa, onhan??