Yksi vapaapäivä liikaako?

Jep, yksi ylimääräinen nimenomaan. Helluntain jälkeinen maanantai on Ranskassa pyhäpäivä ja vaikka meillä puulaaki pyöri, repäsin oikein viimesen päälle ja pidin vapaapäivän ranskalaisittain.

Poistin mielestä kaiken ylimääräisen siis lauantain ja sunnuntain lisäksi vielä maanantainakin ja tiistaina kaikki kostaantui. Huh.

Viikonloppuna oli Cagnes sur Mer’ssä Hippodromella iso kirppari. Lämpötilat pompahti myös samana aamuna 30 paremmalle puolelle eikä kirjan lueskelu enää auringonpaisteessa kovin monen tunnin yhtäsoittoisen istumisen suhteen olekkaan mahdollista. Lämpöä uhaten ja siitä nimenomaan nauttimaan kaarrettiin pirssin nokka tuohon Cagnes’en.
Kirpparilla tulee aina kateelliseksi niille, jotka oikeasti sieltä löytävät niitä helmiä. Bongasin yhden vanhan kärryn pyörän, mutta nihilistinä en ostanut, kun dementikko minussa ei enää muistanut mihin sitä haaveilin. Ruokaakaan ei tarvinnut tankata grillikojusta, kun aamupala oli ollut juuri ennen lähtöä niin tuhti että vieläkin turvotti. Muuten sitä ihmetteli, ettâ miten niitä kaikkia myynnissä olevia nippeleitä ja nappeleita edes kukaan viitsii kerätä yhteen ja myydä. Rikkinäistä lumppua, kindermunista tullutta tavaraa. Laskettelumonoja joissa ehkä joka kolmannessa tapauksessa oli molemmat siis myynnissä, muutamia huonekaluja ja koruja. Käsikorun löysin, mutta myyjä oli hävöksissä ja yöpöydät oli ennen kaikkea halvat, mutta ei niin kivat. Tyhjin käsin siis takaisin. 

kjhkhkhkhk.jpg

Sunnuntaina repästiin ja ilta istuttiin pubissa formuloita vilkuillen. Magners tuoppeja nostettiin ja nautittiin lomalla olon tunnelmasta. Maanantain ylimääräinen vapaa oli kaikin puolin sopiva ja unta tuli tankattua kiitettävästi. Auringossa koitin köllötellä, mutta kun hiki valui sadatta kertaa silmiin, meni herne palkoineen sieraimeen jumiin ja päädyin bikinit päällä varjoon tuskasteleen kuumuutta. Kyllä, suomalainen minussa saa aikaan sen, että valitan kuitenkin näistä joka vuotisista helteista aina sillon tällön, kun taas talvella keksin taas kylmästä ja märästä uuden aiheen. 

dsc03853.jpg

Loppujen lopuksi vapaita oli kuitenkin hyvässä määrin, mutta eilen illalla alkoi tulla ähky. Cannes koitti kutsua jätskeille, mutta takapuoli ei jaksanut nousta sohvalta. Telkkarista katsottiin kaikki huonotkin leffat ja grillattiin illalla. Loppuilta oltiinkin ihot nahkeina, pyörittiin sohvaa ympäri ja puhistiin, kun ei tuu telkkarista mitään, ei jaksa syödäkkään ja on kuuma, haukotuttaa, mutta ei nyt nukkuunkaan vielä voi mennä ja silti oli hyvä ettei lähdetty ovesta ulos. Siinä kohdassa oli hyvä todeta, että ajatus kolmen päivän vapaista oli kiva, mutta viimeinen ilta oli jo tylsä. Odotusta seuraavan päivän töistä tai väsymistä makaamiseen, who knows, mutta tylsistyttään ainakin alko.

kesa12_516.jpg

Onpahan kuitenkin tankattu unta, syöty herkkuja, annettu kropan levätä ja aivot annettu homehtua rauhassa. Eli ei nyt ihan hukkaan heitettyä kuitenkaan!

Suhteet Oma elämä Höpsöä

Fillarilla kesää kohti

Paitsi, että puuttuu vielä se fillari.

Ranskalaiset fillarit on maastopyöriin meneviä tai hipsteripyöriä kaarevilla keskiosilla ja hilivitkuttimilla. Poissaolollaan loistaa perus Helkamaan tai Ainoon verrattavat mallit kokonaan (of course jalkajarruilla) ja just sellasen mentävä rako olis täällä. 

Tämä maa on tunnettu Tour de Francesta eikä ole outoa, että työpaikoilla roikkuu kypärät naulakoissa tai hikiset ajohousut odottaa ruokatunnilla niihin pujahtavaa pankkiiria. Fillariporukoita on paljon! Pyörän vuokraaminen on helppoa ja luottokorttitietojen tai puhelintietojen annon jälkeen pääsee sotkemaan sinisellä Velolla pitkin ja poikin. Oman pyörän hintakaan ei supermarkettien tarjonnan perusteella ihan hirveä investointi ole, kun 89 eurolla saa jo Carrefourista perus(maasto)pyörän, johon lukko ja lokasuojat tarvittaessa on parikymppiä nokkiinsa.

dsc02691.jpg

Meille ensimmäinen patonkipyörä kotiutui vuosia sitten, kun tänne muutettiin. Sillä ulkoilutin pakaroita kesän aikana paljon, mutta syksyn sateissa jätin fiuken pihan pusikkoa vasten ja sain tuta raadollisen meriveden avustaman ruosteen. Jarrut ja vaihteisto oli alusta asti hieman niin ja näin, mutta tuon syksyn jälkeen ei auttanut Siipan ensiapu eikä liioin paikallisen pyöräpajan toimenpiteet. Rämä mikä rämä, mutta kelpasi kuitenkin alle 5 minuutin jollekkin onnettomalle kioskin edestä, kun muuttoa tehtiin.
Hyötyliikunnasta viis, mutta ruuhkabussitkin pystyis skippaamaan helposti fillarilla ja lähiöasumisen takia ei varmasti muita perusteluita edes tarvita. Onhan se nyt hei upeeta sitten viilettää tukkaputkella, polvet ruvella kipeine pakaroineen uudella fiukella ja toivottaa kesä 2014 ranskalaisittain tervetulleeksi. 

Mistä ilveestä mä löydän sen perus singon siis?  

 

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen Höpsöä