Panostusta itseen, askel 1.

Jos on puhuttu mistä tulee onnelliseksi, mitä hyvä elämä on, mitä ihminen tarvii henkisesti ja muuta, on nyt kuulkaas hetki heittäytyä materialistiksi. Tajusin nimittäin kaikkia kauniita asukuvia, alennuslöytöjä ja kesäkivaa kuvia katsellessa, että olen pitänyt ihan vahingossa tammikuusta asti täysin ostonta kautta. Dödö on ollut ainoa ostettu tuote kauneudenhoitopuolelta hiuslakan ja shampoon kanssa enkä ole edes suoristusrautaa törkännyt kai muutamaa hassua kertaa töpseliin saati parturin tuolissa käynyt. Sinnehän piti mennä, muutamaankin otteeseen, mutta ja mutta. Vaatekaupat olen onnistunut vahingossa kiertämään ja ihan oikeasti tuskaillut sekaisin olevan vaatekaapin äärellä lähinnä siellä olevien vaatteiden tylsyyttä. Uusien hankintaa en ole edes harkinnut!
Jokaisen alennusmyynnin Ranskan maassa skippasin haluamattani ja kerran taisin haikailla verkkokaupan ihmeellisessä maailmassa joitan aletuotteita, mutta nekin unohdin alta aikayksikön. Ohitusvaihde on ollut päällä myös marketeissa kesäkledjujen kohdalla, ainoatakaan huivia edes en ole hypistellyt eikä mitään tietoa ole tämän vuoden tarjonnasta huulipunien tai kynsilakkojen maailmasta muuta kuin lehtien sivuilta tai blogeista. Hups…
Ehkä tämä on ollut kuitenkin ihan jees. Noin niinko ajatellen ihan materian haalimista ympärille, turhia ostoja jne. Kulutusjälki näiltä osin on meinaan pieni jos ei muuta!

Lumenen mainoskampanjoita on tullut joka toisessa blogissa silmiin ja niitä läpi lärätessä tajusin, että ehkä olisi enemmän kuin tervetullutta päivittää hieman ihoa kosmentologilla, hakea uusi huulipuna helteisiin, harkita kestoripsiä ja ellei muuta niin käydä hakemassa uudet espadrillot edes. Pienestä se voi kuulkaa olla ihmisen piristys kiinni tai sanokaa mua materiaalihaukaksi, mutta kyllä pieni panostus silloin tällöin vaan hei tekee hyvää! Tarviiko sitä ansaita? Ei. Sen pitäisi olla itsestään selvää, että siihen on ihan hyvät syyt ilman vuoden hyviä tekojakin.
Onko tämä sitä omaa aikaa vai luksusta vai pientä hellimistä, en tiedä ja aivan sama oikeastaan. Panostusta itseensä, omaan kehoon ja hyvinvointiin, sopivassa suhteessa tunteakseen itsensä kauniiksi. Jotkut saa kiksit muutaman tonnin shoppailusta, toiset hetkestä manikyyrissä. Pääasia on, että silloin tâllöin itseään hellii kuitenkin ja, vielä kerran, panostaa itseensä.

Joten mistä aloitetaan? Niistä espiksistä vai parturista? Tässä istun nyt kulmavärit naamalla jo eli ensi askel panostukseen on otettu. Seuraavaa arvotaan edelleen samalla selaten kivojen kosmentogien tietoja netistä…

Kauneus Oma elämä Meikki Höpsöä

Pâques: 3 päivän vapaapäivät!

Ranskalainen Pâques, pääsiäinen, pitää sisällään pääsiäiskirkkoa, yhdessä syömistä, perheen ja ystävien kesken vietettyä aikaa, suklaan ylensyöntiä unohtamatta.

Kun lauantaina kaupassa silmiin osui pääsiäismunien poistokorit ja alennetut suklaat, tuli helpotus helposta pääsiäisestä. Suomessa ylenpalttinen tipujen, noitien ja pajunoksien tunkeminen ja tuuppaaminen joka nurkasta on väistynyt kauas taakse ja tilalle on tullut perinteistä vapaa pääsiäinen Ranskassa.
Meillä ei kunnioiteta nopeasti laskien mitään perinteitä tässä kohtaa, mutta me ollaan onnistuneesti muodostettu omat tilalle!

dsc05043.jpg

Ensimmäinen ja ehkä tärkein on ”Stressille porttikielto”. Jakakoon suklaa tämän sijan, rehellisiähän tässä voidaan kai olla… Hyvää ruokaa, pitkänkin kaavan mukaan väkerrettyä, punaviiniä ja hyvä elokuva, jota voidaan jopa odottaa kieli vyön alla muutama päivä. Ympärivuorokautiset herkuttelut (esimerkkinä klo: 11pm paistettu pannukakku) ja vastapainona säällä kuin säällä yhdessä tehdyt kävelyt, joihin välttämättä arkena ei muka aikaa ole. Tuoreita kukkia ei saa unohtaa, mutta narsissit voidaan skipata ellei sytytä. 

Tänä pääsiäisenä ei Ranskan Rivieraa ilmojen puolesta ihan ihmeitä hellitty ja säätiedotuksien puolelta luvattiin pelkkää sadetta. Sateiden välissä vaikkakin pilvisessä säässä, oli Nizzan Promenade tapansa mukaan muutakin pääsiäiskävelijää täynnä. Vastoin edellisten pääsiäisten meininkejä, ei meidän tiimi kovinkaan paljoa kotosalta liikkunut, vaatteitakaan ei rönttölökäreiden tai pieruleggareiden väliltä vaihdeltu ja tukka pysyi sykeröllä, naama meikittömänä ja mieli hyvänä. Kamera oli laukussaan eikä huvitusta kuvaamiseen ollut ollenkaan.

Tarjousuklaat päätyi koriin, lasagnella sai itsensä ängettyä ähkyyn ja telkkarissa pauhasi sarjoja ja leffoja non stop. Levättyä tuli kokonaiset kolme päivää ja myöntää täytyy; pieni loman poikanen tekee terää.

Suhteet Oma elämä Suosittelen Höpsöä