Meillähän on reissuja pukkaamassa kaksin kappalein!

Tässä töiden lomassa on parasta oheistoimintaa ottaa liian pitkiä puheluita niille ”mun tyypeille”, jotka myös rakastaa papattamista ja asioiden suunnittelua ja haaveilua maratoonipuheluiden avulla.
Tänään puhe kääntyi tulevaan kesään ja asteikolla ”ehkä”-olevaan Suomen reissuun, josta on kotona aina välillä jotain mainintaa sivulauseissa käyty. Monenmoista tekijää, ongelmaa ja kaarretta on vielä eikä mistään ole mitään varmuutta, mutta yksi reissu joka on olosuhteiden pakostakin pakko toteuttaa on reissu Pariisiin.

pariisi.jpg

Meillä Ranskan suomalaisilla on siis suurlähetystö Pariisissa ja nykyään passien uusiminen ei muualla ole enää mahdollista. Ennen kunnikonsuleiden kautta pystyi myös esimerkiksi juuri Etelä-Ranskassa asuva uusimaan passinsa Nizzassa, mutta kaikkien kiemuroiden vuoksi, nykypäivän tilanne ei ole enää niin helppo meille etelästä tuleville.
Tässä menneenä keväänä huomasin pienen puutteen passin voimassaoloajan kohdalla, se vanhenee nopeammin kuin allekirjoittaneen naama. Näiden työkuvioiden vuoksi on myös kiitettävää (lue: pakollista), että maan rajojen ylitys käy vaivattomasti ja jotenkin väärennetyn passin tai salakuljetuksen kanssa ei nyt ihan aika antaisi periksi. Eli siis passi on hoidettava asap.
Tätä venkslattiin tässä jopa variaatiolla, että olisin tavannut lomailevaa kaveriani Pariisissa parin päivän ajan, mutta ne suunnitelmat kariutu lentolippujen hintoihin Suomesta, sopiviin päiviin tai johonkin muuhun ja asia on hautaantunut jo hetken aikaa. KUNNES, Siippa ehdotti Pariisin reissua kahden keskiseksi getaway-lomaksi. Oh mais bien sûr, mon amour! Siispä suunnitteilla olisi varmuudella yksi reissu Pariisin huudeille ainakin. Koska? Ihan tässä viikkojen sisällä. Hurrrrrjan hienoo, ihan vain jo päästä kaksin johonkin ja hei, onhan Pariisi aina Pariisi.

Muita reissun tynkiäkin tajusin, että on tulossa tuon ”ehkä”-Suomi-reissun lisäksi. Nimittäin puheissa on ollut Normandian tutkimusmatka. Tälle reissulle ehkä valjastettaisiin myös Piski mukaan, tiedä sitten vielä. 
Normandiassa olisi tarkoitus posauttaa johonkin Bretagnen tuntumaan ja haahuilla vailla sen kummempia suunnitelmia siellä parin päivän pyrähdyksen verran. Miksi sinne? Ikinä milloinkaan meistä ei kumpikaan ole Pohjois-Ranskassa ollut Pariisin lentokenttää lukuunottamatta, joten me ollaan täysiä noviiseja ja just noviisimaisen innostuneitakin tästä reissusta että! Sekin, että siellä on tyystin erilaista kuin täällä turismin kehdossa ja Pohjoinen nyt on eri kuin Etelä. Eikö?

Tajusin siinä puhelun aikana siis, että jos olen kipristellyt me-ei-ikinä-enää-mennä-eikä-käydä-missään modeissani niin jumaliarallaa, tässähän on reissuja nyt jo tulossa ihan kaksin kappalein! Kannattaa siis daaminkin katsoa joskus hieman tarkemmin klyyvariansa pidemmälle, siitä ihan edestäänhän näköjään löytää jo vaikka ja mitä 🙂 

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Suosittelen

Voihan piha.

Niin, että ei oltu gaaloissa. Siis en ollut, mutta olin, nimittäin kyttäsin jälkikäteen asuloistetta ja kirjoituksia gaaloista, joita viikonloppuna oli Suomessa kaksin kappalein oikein.

Jos skipattais kuitenkin koko gaala homma ja puhuttais jostain muusta. 

Suunnitelmissa oli ”suunnitelmia tehdä jotain ja lähteä johonkin”. Sen kummempia suunnittelematta asiaa, paukautettiin koslan nokka kohti ystävien residenssiä ja tutkimaan uuden pihamaan eloa. Voi viulu mikä piha! Lääniä on kuin Suomen omakotialueella konsanaan ja väriloistoa jopa varjoisena päivänä mielettömästi!

2_0.jpg

Taloa ei olla remonteerattu vielä alkuunkaan ja huoneet huutavat tyhjyyttään ja kosteuttaan vielä, mutta viime kesän poltettu nurmikko ja pystyyn kuolleet kasvit olivat todellakin heränneet eloon ja fiilis oli jotenkin… Suomalainen(?) siellä pihalla taapertaessa. Mäntyä, omenapuita, sammalta ja nurmikkoa sulassa sovussa.

5.jpg

 

Talo itsessään on hulppea raameiltaan. Tekemistä riittää kyllä, mutta kuten sanottu, oli pointtina kuitenkin vain kuljeskella tee kuppi ja kamera kädessä ja katsella kuinka viime kesän auringon polttama piha on kokenut puhkeamisen eloon.

1.jpg

4.jpg

Täällä Rivieralla asuessa huomaa tottuneensa sellaseen tosi asiaan, että omakotitalojen pihat eivät loista tonttien pinta-alojen perusteella ollenkaan samoissa sfääreissä verraten Suomeen.
Maan hinta on mieletön täällä ja epävirallinen syy on, että maa loppuu kesken. Niinhän se tekeekin, mutta samaan aikaan sitä miettii kuinka paljon aareja on vuorille ajellessa vielä käyttämättä. 
Täällä hyvin harva rakentaa omaa taloa. Remontteja tehdään tietenkin, mutta peruskaavan mukaan ostetaan maa ja talo yhdessä ja remonteerataan talosta mieleinen. Toinen vaihtoehto on ostaa maa ja talo, purkaa talo ja tehdä uusi, mutta sanomattakin selvää, että tässä kohdin homma on jo todella tyyristä.

Suomessa käydessä siellä tuntuu olevan tilaa joka suunnassa ja omakotitalojen pihoilla tallustaessa tuntuu, että piha jatkuu loputtomiin. Täällä luksusta on päästä ystäville kylään, jotka taloa etsiessään luopuivat kaikista periaatteistaan ja budjeteistaan talon nähtyään. Ainoa kriteeri joka täyttyi oli iso piha ja myöntää täytyy, että sen he saivat.

6.jpg

7.jpg

PS. Jos oltais ihan rehellisiä niin kyllähän mua kateellisuus pisti jokaiseen lihakseen tuolla saapastellessa. Ei edes puheet tulevista rempoista ja rahanmenoista hillinneet yhtään. Naapurin heilutellessa aitansa takaa, vastasin tervehdykseen reippaasti ja toivoin, että naapuri  ajattelisi mun olevan just talon emännän olonen. 

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe