Elokuvajuhlat potkaisevat kesän alkuun ja aloittavat sesongin, filmitähtiä vilisevä katukuva, sympaattinen ja kompakti kaupunki Nizzasta kohti St Tropezia mentäessä. Se on Cannes.

Cannes on viimeinen kaupunki Alpes Maritimes’en deparmentissä ja nykyisin vanha kalastajakylä on matkakohteena yksi Etelä-Ranskan suosituimpia. On totta, että usein luullaan Cannesin olevan miljoonakaupunki, mutta luultua pienemmän kaupungin keskusta Rue D’Antibes-ostoskatuineen on helpompi ottaa haltuunsa sen kompaktin koon ja yksinkertaisen karttarakenteen perusteella. 
Le Suquet-kukkula vanhan kaupungin päädyssä avaa Cannesin ylhäältä katsoen, Croisette-kävelykatu sopii sunnuntai kävelyiden kohteesi loistavasti ja Marché Forville-torilta saa päivän tuoreiden raaka-aineiden lisäksi kätevästi niin huumattua itsensä kukkamerellä kuin torin jälkeen avattavilla antiikki- ja käytetyn tavaran markkinoillakin.

Me lähdettiin lauantaina tankkaamaan Nespresso-kapseleita Cannesiin ja päädyttiin hihhuloimaan vailla päämäärää reissussa aina iltaan asti. Kylmiä huurteisia, vanhan kaupungin shoppailuja, soldes-tarjontaa (ale-rekkien satunnaista kollaamista siis), yleistä haahuilua ja niin lounas kuin päivällinenkin ulkona nautittuina.

Cannes on ehdottomasti mulle yksi rakkaista paikoista Rivieralla. Siisteys, kansainvälisyys ja muutamat tutut ruokapaikat, helppo kulkuisuus takaavat rennon ja varman kaupunkipäivän joka kerta. Jos karderobi tarvitsee akuutisti päivitystä tietyn rievun vuoksi, on Cannes ja sen ostoskatu Rue D’Antibes aika varma nakki. Croisette’lta löytyy Celinen liikeistä Luis Vuittoniin, Pradaan, Hermekseen jne ja vanhan kaupungin kujalta tekee aikalailla joka kerta löytöjä, kun pitää mielen avoimena.
Cannesista pääsee myös kätevästi edustalla oleville Îles de Lérins’n saarille noin kerran tunnissa väliä seilaavilla laivoilla. Île Sainte-Margueriten ja Île Saint-Honoratin erottaa 600 metrinen vesikaistale ja saarilla on niin linnaa, suojaisia poukamia ja rantoja, luontoa kuin pieniä kahviloita virvokkeiden ostoon sekä ravintoloita mikäli piknik ei iske. 
”Cannes – all you need”

Onkohan se vanhuutta vai turtumista, mutta pienistä asioista tulee suurin onni. En mä kaipaan ihmeitä; onnellisuuteen tuntuu riittävän todella yksinkertaiset jutut. Juttelin Suomeen maraton-puhelua samalla kun tukka tötteröllä poikkesin kaupasta basilikaa loppuneen tilalle ja puhuttiin lomasuunnitelmista. Tajusin, että meillä on ihan erilainen elämän meno tässäkin. Kyllähän meidänkin tuttavista moni polkaisee lomalle Dubaihin, ottaa autolautan Korsikalle tai aurinkoloman Espanjaan, mutta entistä enemmän käydään talvisaikaan, kun sadekausi riepottelee Ranskaa. Kesäisin moni pidättäytyy kotimaan matkailussa tai nauttii ilman reissaamista juuri näistä pienistä Rivieran helmistä, johon työssäkäyvillä ei arkena ole yksinkertaisesti aikaa.
Pitkää päivää tekevillä on kahtiajakautumaa – toiset tarvitsevat tai haluavat irtioton täydellisesti ja se tarkoittaa kotoa pois lähtemistä lomalle. Toiset haluavat olla kotona, tehdä päiväreissuja tai vain nauttia aikatauluttomasta elosta. 
Lomalla tärkeimpiä kriteereitä on kuitenkin olla perheen kanssa, oli lapsia tahi ei. Tehdä yhdessä, viettää aikaa yhdessä. Oon tuskastellut, ettei meillä ole mitään suunnitelmia, mutta sittenhän sitä tajusi, että suunnitelmiahan on oikein kaksin kappalein ja pitkin kesää reissuja tulee kuin huomaamatta. Kaikista eniten, yli Pariisinkin, odotan juuri näitä päivän tai kahden trippejä, jolloin huuhailu ja hidas tahti ottaa vallan.