Reipas rykäsy Suomeen ja takasin
SUAMESSA. Mää oon Suooomessa. Suomesha. Tääl ollaa.
Oon myös ihan näillä näppäimillä poistumasta maasta takaisin kotiin, mutta tunnen itteni maailman matkaajaks postaillessa täältä Pohjolan perukoilta. On ollut siis yhdet häät, leffatreffit kiristävien 3D kakkuloiden kanssa, nakkikioskin turkkilaismiehen kanssa ihmettelyä missä sitä on ihan oikeasti paras asua Euroopassa, lenkkeilyä Suomen suvessa ja uutta kynsilakkaa.
Häät oli kivat pirskeet ja vaikka ensin panikoin raidallinen housuissa mitä ihmettä sitä ihminen laittaa päälleen, oli kuitenkin fiilis jees koko pirskeiden ajan. Morsmaikku oli nätti ja sulho komia, ruoka maistuvaa ja kuplivaa kului. Viimeisten tuntien fiilarit tässä;
Ilmat on hellineet ihan jees, mutta täällä sisämaassa ollessa MIKÄ tää ainanen tuulihomma oikein on?! Tukka heiluu alvariinsa, käsikarvat huojuu ja korvissa vislaa jatkuvasti. Ymmärtäisin meren ääressä, mutta hei haloo ollaan kuitenkin Pirkanmaalla! Voitaisko nyt siis todeta, että Pirkanmaa vois olla Suomen tuulisin alue? Tuulesta huolimatta, oon lenkkeilly yksin hiljasuudessa, nauttinu perus ääs-marketin hyllyjen notkuvasta glute-tarjonnasta, huokaillu uutuuksia ;”lisää vesi ja jauhoseos;tuoretta leipää puolessa tunnissa”-paketit on niiiin lähdössä jo kentälle… urvahtanu aivan jäätävän aikasin sänkyyn joka ilta ja unohtanu katsoa telkkaria. Tiedätteks, että ulkomailla asuessa on Suomi-ruuat, joita yleisesti odotetaan kaipaavan, saaneet myös listalle parit lisät. Launtaimakkaran, dippikastike-jauhot, Oltermanni-juuston ja perus siiderin. Näillä mä meinaan ruisleivän ja salmiakin lisäks täyttää matkalaukun kaikkien glute-uutuuksien lisäks :)
Aiemmin mainitut treffit 3D-lasien kanssa oli siis The Great Gatsby’ä katsomassa. Aina ihku Leonardo DiCaprio, suloinen Tobey Maguire ja valloittava Carey Mulligan ja yllättävä Isla Fisher. Kova joukko, huikee puvustus, yllättävä musiikki=kaikin puoli hyvä sunnuntain päätös!
Tää keikka oli siis samaan aikaan kun Bon Jovi paukutti Jonne Aaronin lämmittelemää väkijoukkoa Ratinassa. ”Living on a prayer” kaiku leffasta ulostautuessa, oih. Jotain ekaa kertaakin tässä sunnuntaissa oli… Nimittäin mä en ollut aiemmin onnistunu kokeilemaan 3D laseja. Kaikki leffat on ollu tavallisia mihin viime aikoina oon menny ja hups, tää homma oli kokonaan kokeilematta. Ainoa huono homma oli, että ne kirotut lasit on oikeesti puristavat tosta klyyvarin varresta! Tajutonta. Siinä mä sitten mussutin kaksin käsin karkkia ja pohdin elämää nenä kipeenä.