Rokkaa matkallasi, olet rakas <3
Mixed Fuss on kertonut meidän pesueen Ranskassa vietetystä arjesta, juhlineen ja karikkoineenkin. Kun on vituttanut, se on kerrottu, kun on naurattanut, on sekin mainittu.
Toukokuun aikana on kuitenkin sattunut paljon. Elämää on katseltu, mietitty ja tehty valintoja, koettu valaistumista ja itketty silmät päästä. Muutoksien tuulissa on jo sattunut paljon ja kaikesta ajallaan, kun ensin asia kerrallaan sulatellaan. Yksi meistä on kuitenkin poissa.
Piski nukkui pois rauhallisesti eläinlääkärin avustamana 12. päivä toukokuuta. Meidän tiimistä on iso pala poissa, kotona ei kuulu tassujen tupsahteluja, kukaan ei komenna ovea kolkuttavaa siivojaa eikä jääkaapin oveen reagoi kukaan enää. Nenän jälkiä ei muodostu ikkunoihin eikä kukaan innostu lentävistä ökkömönkiäisistä niin viattomalla tappamisen riemulla. Aamuisin tunne on typerryttävä ettei yöpaitaa tarvikkaan vaihtaa ja kiireessä jo olla menossa kohti ulko-ovea, koska Siippakin hoitaa nämä hommat itsenäisesti. Sängystä ei löydy ylimääräisiä nukkujia aamulla eikä herkkuhetkiin valmistautumisessa käydä enää koirien hammastikkuja hamstraamassa.
Ikävä on sanattoman suuri ja itku kaihertaa paskamaisesti ihan yllättävissä paikoissa silmäkulmia. Ymmärrys oikeasta päâtöksestä ei helpota yhtään. Realiteetit on tunnustettu kyllä, tämähän koiran omistajan paskamaisin duuni on loppukädessä, mutta lopullisuus on armoton kaveri.
Sanottua saatiin kaikki tärkeä ja hölmö mitä haluttiin, halittua ja suukoteltua yllin kyllin, että rakastavaksi sai Piski itsensä tuntea ihan varmasti. Siipan kainaloon mun suukotellessa sai Piski nukahtaa ja se oli kaunein tapa mitä kuvitella olisin voinut.
Tiedättekö, kun on koiria ja on koiria? On monenlaista, toiset ei edes ehkä huomaa luonne-eroja, toiset ei niihin kiinnistä huomiota ja sitten on toisenlaisia joille koira on lähinnä vauvaa kun taas toisille narunjatke pihassa. Meille Piski oli Koira, perheenjäsen ja kaveri. Meidän tiimiläinen. Kyllä meillä lellittiin ja hellittiin, rikottiin sääntöjä ja menetettiin hermoja. Naurettiin pissat housuissa ja sekoiltiin kolmen koplana kaupungeilla.
Meille Piski oli kuitenkin Se Koira, joka tulee pysymään sydämessä aina. Kuten kaikki muukin, oli Piski ainutlaatuinen. Uskoo ken tahtoo, mutta koiralla on huumorintajua, toisilla enemmän kuin toisilla. Meidän Piskillä oli kieroutunut ja kyllä, koira jopa hymyili. Luonteeltaan aika uskomaton, ulkomuodoltaan myös. Koirakirjoissa kerrotaan rottweileristä, käykäâ tsekkaamassa. Omistajana allekirjoitan Piskin kohdalla joka sanan. Toista samanlaista ei tule. Enkä tiedä uskaltaisinko edes kokeilla, tietäen mitä koira voi kympin pojoina olla. Vain yksi harvoista onnekkaista saa koskaan kokea super koiran ystävyyttä ja tutustua noin upeisiin tyyppeihin ja kyllä, me oltiin juuri niitä. Onnekkaita, alusta loppuun.
Rokkaa matkallasi, olet rakas <3