Sunnuntaisin kerrotaan lauantaista

Meillä tuoksu lätyt ja kynttilät roihus, Piski Piru oli (hengittävänä) raatona lattialla onnellisena. Mä olin ahkera ja imuroin, joten kämppäkin oli siisti ja lättyjä kivempi mussuttaa. Siippa Sipuli kokkas hengensä uhalla ja mä mietin elämän isoja kysymyksiä: väliin persikkaa ja kermavaahtoa tai mansuhilloa ja kermavaahtoa tai… No, siis ihana lauantai-ilta. Leffaa, lättyjä, rakkautta, ulkoilua ja tsadam. Oli hei hianoo!

Se miten eiliseen ihanaan iltaan päädyttiin oli kivojen juttujen summa. Jos joku ajattelee, että kerron Vuosisadan Rakkaustarinan alun niin ei. Sen aika nyt ei ole vielä. Kyse on tämän lauantain tapahtumista. Tai mitään ei kyllä edes tapahtunut, kunhan otettiin rennosti. Auton nokka siis käännettiin suuri elkeisesti kohti tuntematonta. Ensin koitettiin päättää ”kumpaan suuntaan seuraavasta risteyksestä, mistä rampista noustaa ylös”-tavalla, mutta siinä alkaa kiristyyn hermot, koska kumpikin vastaa, että PÄÄTÄ SÄ. Kurvattiin siis talla tiskissä kohti Grassea ja sen mäkisiä teitä. Nähty, haisteltu, kierrelty, jotain uutta kiitos nyt. Draguinan! Koskaan käyty ei, mutta kylttejä on nähty. Sinne siis. Jossain Montaroux’in perämettissä mäkkärin kohdalla kaarreltiin drive in’iin ja solkotettiin tuplajuustot koko autolliselle. Määränpäähän olis ollut vielä sata kilsaa, joten Siippa, a.k.a tiet ulkoa muistava ihmemies, keksii yht’äkkiä lähellä olevan retkeilynätävyyden. SINNE SIIS! Näkemisen arvoinen Lac de Saint Cassien. Makee paikka! Tuijottele näitä ellet usko:

Piski uida polski ja kimitti autossa pois lähtiessä. Hmph, mihin sitä pieniä lapsia autoon kitisemään tarvii, kun on tämä koira. Siippa taapersi hiljaisena, päätään tyhjentäen ajatuksista, mä rämälläni kameran kanssa horsmia ja muita kuvaten. Kyllä maalla oli mukavaa! Tuulista ja viileetä, mutta ah-niin-lepposaa.