Syksyn pettymys

Jumaleisson, koska tätä on oikein päivitelty!? Sissus soikoon…

Vieraskauden päätös päätti myös blogin kirjoittelun hetkellisesti. Ei sillä, aikaa ei ole edes ollut lukea muiden tekstejä, selata lehtien netti- tahi paperiversioita, lukea kirjaa tai edes ulkoilla. Kiireen taakse on helppo piiloutua, mutta syksy on ollut 50 prosenttisesti kiireeseen hukkumista, toinen puoli väsymystä siellä jossain burnoutin paikkeilla.

… Ihan just ylläolevan tuntusta, näköstä, hajusta ja kokosta.

Mitenköhän se onkin, että syksy, joka tuntuu uudelta alulta enemmän kuin uusivuosi koskaan, saa aikaan tietyn pettymyksen tunteen? Johtuu ehkä niistä tiedostamattomista odotuksista joita alkuihin alitajunta sitten latailee. Pettymystä ettei ehdi enempää, pettymystä omaan väsymykseen, pettymystä olemiseensa.

Pyörityksestä huolimatta, napataas sikaniskasta kiinni kunnon ote. Aloitetaan ehtimään enemmän just tästä hetkestä.