Torimuija mesoo tuoreuden puolesta!

Luomua. Lahiruokaa. Lisaaineetonta. Terveellista.

Kivoja asioita, hienoja paketteja ja purnukoita ainakin Suomessa nayttaisi olevan. Hyva juttu, hieno homma.

Ranskassa on luomua ja on terveysruokaa. On ituja ja lisaaineettomia aineksia.

Tuoreutta, peraankuuluttaako sita viela kukaan? Ma ainakin! Ylistan sen nimeen suoranaisesti.

Mikas sen hienompaa, kun marssia torille viikonloppuna, napata tuoreita vihanneksia ja hedelmia mukaan. Kukkia omasta kylasta tai ainakin lahelta, paikasta, johon voit fillaroida tarkistamaan asian laidan ellet usko. Lihakauppias torilla tai ihan laidalla, jolle on kunnia asia kertoa mista se possu on paloiksi vedelty tai nauta lahdattu. Suositella ja opastaa reseptin varkkaamisessa. Mausteet mukaan tutulta kauppiaalta, joka tuoksuu kanelin, rosmariinin, laventelin ja miljoonan muun tuoksun risteytykselle.

 

 

Maistaa ylihintaista juustoa, joka on killunut katossa ties kuinka monta vuotta ja katsella armottomia saviastioita taynna oliiveja. Niita esittelee paallekayva mies, jolle loukkaus on ellet halua maistaa. Kuka ei pida oliiveista! 

Ruokavamma-kortti voidaan jattaa hyllylle, mutta myos hypermarketeissa on tuoretta tarjolla. Ei meilla sinne torille ihan joka paiva ehdita ja helpon elaman ystavia myonnan olevani jos sen mittapuu on Carrefour’n kanta-asiakaskortin omistajuus. Vihanneksissa lukee maa, mutta lahiruuassa myos paikan nimi kyseinen systeemi on raahattu. Luomua on tarjolla vaikka kuinka ja paljon, hinta hieman korkeampi, kuin perus tarvikkeissa. Erikoisruokavaliot on hintavampia, mutta ei vie perikatoon. Ainakaan, kun pakon sanelemana mennaan useassa keississa. 

Ruokkauppa ja torit on elamys monelle Ranskaan tulevalle. Meille se edelleen. Ihmisvilinat kuin jouluna Prismassa kellonajasta riippumatta, tarjontaa niin, etta heikompaa hirvittaa. Kannattaa kayda! Muista myos pysahtya kahville siihen torin laidalle ostoksien jalkeen. Tekee gutaa ja nayttaa juuri silta kuin sen pitaiskin :)