Yksin suljettujen verhojen takana

Toimituksen kysymykseen suoria vastauksia, s’il vous plait!

Fiilistelen yksinoloa, harmi ettei siihen ihan kovin usein nykyään ole enää tsäänssejä. No, sitten kun tällänen spesiaali tilanne sattuu olemaan yksi parhaista hetkistä on tietty luukuttaa musiikkia. Juuri sitä mistä itse diggaa, laulaa mukana minkä ehtii, pyörähdellä kuin Michael Jackson konsanaan. Tää ei kuitenkaan ole mitään extremeä, teen sitä myös Siipan ollessa huushollissa. Yksin ollessa käyn vessassa ovi auki. Pidän puhelinta äänettömällä, mutta kuitenkin kaikkia hallintalaitteita aina niin lähellä ettei niihin käsiksi pääsemiseksi tarvitse käyttää aikaa tai lihaksia. Makaan sohvalla tai sängyllä tuijottaen ikkunoista ulos tai kattoa, molempi parempi. Katson telkkaria monta kertaa äänettömällä enkä avaa välttämättä ovea vaan hihitän oven takana. Kuljen Siipan vanhoissa paidoissa ja mitä löysemmissä olohousuissa sen parempi. Ja kyllä, puhun itsekseni. Tai en oikeastaan vaan Piskille. Kuljen myös raukan perässä jos lähtee kesken lauseen tai jutun liikenteeseen. 

Kaikesta päätellen en ole kuitenkaan ehkä maailman oudoin tapaus. Oikeastaan taidan fiilistellä lähinnä omaa rauhaa noissa tilanteissa. Aika luksusta, palanen sitä ei tekis pahaa just nyt…