Minut itsenikanssa

Mulla on paljon kokemusta itsetunto ongelmista ja totuttelemista siihen että olen oma itseni. Anna mun kertoo sulle tästä.

   Olin kolmannella luokalla eräs aamu mun isä huomautti että ”sulla on vähän mahaa kasvanu” ja olihan se totta mutta se tuntu musta sillon tosi pahalle. Sitten kuiten laihduin sopusuhtaiseksi silloin ulkonäkö paineet tuli kuviohin. Harrastin silloin (2011-2015)  tanssia jossa ihanne on olla siro ja hoikka en kokenut oloani enää hyväksi omassa kehossani. Tanssi ryhmässä mua alettiin syrjiä tuntui etten voi toteuttaa intohiomani. Onneksi löysin teatterin jota aloin harrastaa. Aina kun katsoin peiliin sanoin itselleni ”hyi saatana kukaan ei tuu rakastaa noin rumaa lehmää”. On hassua että ajattelin noin kukaan ei kuiteenkaan ollut sanonu mulle.

  Itsetunto ongelmista kärsii liian moni nuori asialle on pakko tehdä jotakin. Toivoisin vain että jokainen voisi rakastaa itseään sellaisena kun on. Kouluissa ja kotona pitäisi puhua näistä asiosta. Ne on aina vaan lakaistu maton alle että ”no eihän sulla mitään hätää oo ku se tulee vaa omasta päästäs” se siinä se hätä onkin.

  Olen vasta viimeisen kolmen kuukauden aikana oppinut oikeasti pitämään itsestäni. Nykyään kun katson peiliin nään vahvan kauniin nuoren naisen. Kenelläkään ei saisi olla mitään body goalssia koska siitä tulee vaan paha olo. OLE SINÄ SE KETÄ RAKASTAT.

mmeekki<3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *