Olen hallunnut puhua tästä aiheesta blogissani jo pitkään mutta nyt uskaltauduin kun olen pystynyt monelle kaverillekkin tulemaan kaapista. Toivon että tämä auttaa edes jotakin.

   Ensimmäisen kerran kun tajusin etten välttämättä ole ihan 100% hetero oli viime syksynä aloin miettimään kuka mä oikeesti oon. Tuohon aikaan Saara Aalto jotenkin kolahti muhu tosi kovasti ihailin häntä ja kuulin että Saara seurustelee naisen kanssa. Olin jotenkin haltiossani siitä miten avoimesti Saara uskalsi olla lesbo. En siihen aikaan kokenut miehiä kaveria kiinnostavampana ja kun se oli jotkunut pidemmän aikaa mietin ” Mikä mussa on vikana”. Mua rupes kuitenkin kiinnostaa aihe ja otin lbtg asiosta paljon selvää. 

     Aluksi kun kuulin käsitteen pan (joka tarkottaa että on kiinnostunut miehistä, naisista ja kaikesta siltä välillä) tunsin olevani pan. Kuitenkin jossain vaiheessa tajusin etten voi olla pan koska mua ei enää kiinnostanut miehet. Olin aika hukassa enkä enää itekkään tienny kuka oon. Olin vielä syvällä kaapin pohjalla ja ajattelin etten uskaltaisi ikinä tulla sieltä pois. Kuitenkin aloitin mun ekan vakavan suhteen jonka itse lopetin koska olin edelleen tosi hukassa ja stressaantunut oman seksuaalisen suuntautumisen kanssa.

     Nykyään koen itseni lesboksi ja olen ylpeä siitä. Jos sä ite mietit samankaltasii asiota nii mulle voi tulla jutelee vaikka instassa https://www.instagram.com/mmeekki/?hl=fi

MMEEKKI<3