…Paitsi ei ihan niin päin kuin luulisi!

Hieman taustaa: home-evakkouden vuoksi jouduin luopumaan kaikista evakossa mukana olleista vaatteistani (no oikeastaan ihan kaikista tavaroistani). Loput omistamistani vaatteista odottelevat yhä entisessä sisäilmaongelmaisessa asunnossa, johon en siis voi mennä. Kyseessä lapsuudenkotini, jossa tosin isäni vielä asuu, joten asialla ei ole kiire. Mutta en nyt uhraa niille vaatteille ajatuksia. Entisiä kuitenkin kaikki ovat, lähinnä kysymyksenä on, että miten ne hävitän. Mutta ei siitä nyt enempää.

Lähdin tosiaan evakkoon entisestä kodistani kuutisen viikkoa sitten. Sain nopeasti huomata, että oltuani vain alle vuorokauden puhtaissa tiloissa, aloin jo oireilla vaatteistani, kun päälläni oli olleet ystäväni puhtaat vaatteet. Myös tämä homeherkistynyt ystäväni, jonka luona asuin, oireili voimakkaasti vaatteilleni. Vaatteideni pesu ei auttanut ja lopputulemana jouduin pitämään roskakatoksessa hautajaiset vanhalle identiteetilleni heittäessäni vanhat vaatteeni tyynen kylmästi roskikseen kyynelien kera. Ei ole helppoa luopua jostain pakon sanelemana. No, arvokkaamman takin ja farkut säästin jätesäkkiin ystäväni nurkkiin, jos joku ei-herkistynyt voisi ne joskus ostaa..

Sittemmin majoittuessani ja seilatessani usean eri asunnon ja kaupungin välillä, ehdin ostaa kaksi kertaa uudet vaatteet ja kaksi kertaa heittää ne aivan kaikki pois. Jokaisessa asunnossa kun oli jotain ”mätää”, ja oireilin vaatteista uusissa tiloissa. Eikä se pesu edes 90 asteessa auttanut (kutistumisesta huolimatta, haha).

Nyt olen jotakuinkin terveessä asunnossa, luullakseni, mutta edelleen tuntuu pahalta ostaa uusia vaatteita. Mitä jos joudun niistäkin luopumaan? Kaiken useaan kertaan menettäneenä materialla ei enää ole sellaista merkitystä kuin ennen. Olen nyt viimeiset pari viikkoa elänyt nyt jotakuinkin kahdella vaatekerralla, pari paitaa, pari neuletta, leggingsit ja kaverin takki; about halvimmilla mahdollisilla mitä kaupan alekorista löytyi. Toki aiemmatkin, jo pois heitetyt vaatteet, ostin halvalla, mutta aina se ottaa kun joutuu yhä uudestaan ja uudestaan luopumaan vaatteista pakon edessä. Vaikeinta on ollut ymmärtää, että mikään ei ole pysyvää ja täytyy vain päästää irti.

Olen joutunut myös miettimään arvojani uusiksi. En ole vuosikausiin ostanut mitään vaatteita uutena (pl. sukat ja alusvaatteet), ja nyt yhtäkkiä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ostaa juurikin uutena! -Miksi? Koska kirppiksiltä ostaessa vaatteet ovat voineet olla ihan missä vain. Oireilen niin herkästi, että jo usein vaatetta tuoksutellessa nenä tuntee että on jotain häikkää sekä etenkin ääneni lähtee. Jepjep, no change to buy second hand!

Entisenä kirppishaina tilanne on ollut hankala käsittää ja sisäistää. Olen jo nuoruudesta kolunnut kirppiksiä lähestulkoon viikoittain – ekologisuuden, kierrätyksen, tuunauksen, sekä löytöjen tuottaman ilon takia. Sitä vastoin en ole halunnut tukea massatuotantoa, epäeettisiä työoloja tai epäekologisuutta. Nyt ei vaan oikein ole vaihtoehtoja. Kalliita, laadukkaita ja kestäviä vaatteita ei yksinkertaisesti kannata ostaa, sillä koskaan ei tiedä, milloin vaate voi kontaminoitua (aka altistua homeille), jolloin siitä tulee minulle käyttökelvoton. Rahaa on muutenkin palanut tarpeeksi uusien vaatteiden hankinnassa ja roskiin heittäessä. Ja siksi myös täytyy ostaa juurikin halpoja uusia vaatteita; tällä hetkellä tulottomana ei voi muuta. Niinpä olen löytänyt itseni elämäni ensimmäistä kertaa klikkailemassa halpaketjujen ale-sivuilla. Kokemus tämäkin. 🙂

Osansa vielä tekee uusien vaatteiden kemikaalit. Varsinkaan nyt, kun en pääse kauppoihin paikan päälle vakavan sisäilmaoireilun takia, voin vain tilata netistä kotisovitukseen ja toivoa parasta. Usein siis vaatteet kyllästetään eri kemikaaleilla kun ne tulevat konteissa viikkoja merellä seilaten, toiselta puolelta maailmaa jopa. Oireilen näille homeenesto- ym. viimeistelyaineille. Onneksi usein helpottaa pesemällä, mutta ei aina, eikä voi tietää mitä sieltä Postissa sitten lopulta tulee.

Että toden totta, olen aivan uuden edessä paitsi monessa muussa asiassa, myös tässä vaateasiassa. Visuaalisena ihmisenä ja esteetikkona on täynyt hyväksyä, että kuljen viikkoja kaverin vaatteissa, ja että vaatteet eivät ole omaa tyyliäni tai edes väreiltään sovi yhteen minun silmissäni. Ja täytynyt myös hyväksyä etten voi enää mennä kirppiksille – saati sinne vaatekauppoihin – hypistelemään. Mutta, hyvät puolet on kaikessa; välttyypä ostelemasta tavaraa mitä ei oikeasti tarvitse, kun jokaista ostosta pitää harkita tarkkaan ja etänä. 🙂 Tavallaan olen myös innoissani netistä tilaamisessa, sillä jossain mielen sopukoissa olen salaa aina halunnut tilata suoraan netistä juuri sellaisia vaatteita mitä minä haluan, ei vaan ”ihan kivoja”. Aiemmin olen siis uskotellut itselleni ettei ole varaa ollut tehdä näin, kun kirpulta saa puolet edullisemmin – mutta niitä ihan kivoja.

Summa summarum, paljon on opittu ja paljon on opittavaa. 🙂 Tavallaan tuntuu jopa raikastavalta joutua muuttamaan omia näkökulmiaan ja laajentamaan omaa maailmankuvaa! Paljon se vaatii, enkä sano että todellakaan helpolla on tapahtunut tai tapahtumassa. Mutta kuten myös luonnon laki sanoo: either change or get stuck. 😉 Nytpä palaan klikkailemaan sovitukseen niitä alevaatteita kesäisiä ilmoja varten. Buenos dias!