Onko sillä mitään väliä?
Minut on kasvatettu ajattelemaan kuten varmasti aika moni muukin tämän valtion kansalainen.
Se kuuluu näin:
”Opiskele, etsi töitä, valmistu, tee työura, jää eläkkeelle.”
Mutkun… Mitä jos olisi vielä jotain parempaa? Because there is. Tiedä, saat mitä haluat.
Olen itse tajunnut tämän syvällisellä tasolla vasta Nyt, kun koko elämäni pelipöytä meni tyhjäksi. Palasin lapsuudenkotiini toipilaana entisen homeasunnon aiheuttamista terveyshaasteista. Alkuvuodesta levon ja terveyshaasteiden jatkuessa mietin, että olisihan se tavallaan siistiä jos tämäkin [lapsuudenkoti] olisi myös hometalo. Joutuisin luopumaan kaikesta, aivan kaikesta. Käytännössä koko materialistisesta elämästäni. Koko ajatus lipui mieleeni, vapauden tunne kutkutti hetken, kunnes lopulta unohdin asian.
Ja juu, tiedän manifestoinnin lain. Nyt tiedän vielä paremmin. 🙂
Asun nimittäin tätä tekstiä kirjoittaessa neljättä viikkoa evakossa juuri tuosta mainitsemastani lapsuudenkodista. Ja kyllä, homeen vuoksi. No, korjaan hieman, sisäilmaongelmien vuoksi. Asian tutkinta on keskeneräinen, mutta yhtäkaikki mitään siellä olleita tavaroita en voi käyttää rajujen oireiden vuoksi.
Nyt asun ystävieni ja yhden perheenjäsenen luona. Pohdin ja naputtelen elämääni kirjaimiksi tabletilla. Kuuntelen kirjosiepon iloista laulelua, joka kantautuu parvekkeen aukinaisesta ovesta. Se tuo mieleeni lapsuuteni kesät, lapsuudenkotini. Nyt kaikki on toisin. On kevät, uusi alku, uudet aukinaiset ovet.
Olen joutunut luopumaan kaikesta mukana kulkeneestani omaisuudesta. Kuljin ekat viikot kaverini vaatteissa koska oireilin omista vaatteistani voimakkaasti, pesusta huolimatta. Läppärini myin, samoin vuosien haaveena ollut ammattilaiskamerani lähti uuteen kotiin. Muut kamat joko heitin roskiin tai kierrätin.
Nyt kun ei ole oikeastaan kuin sen verran mitä elääkseni käytän, elämä on saanut aivan eri tavalla perspektiiviä. Moni asia on saanut uutta merkitystä. Tulen varmasti avaamaan näitä lisääkin, mutta esimerkiksi materia, kulutusyhteiskunta ja yleisesti median ja yhteiskunnan luoma siloteltu – ja niin tavoiteltu – kiiltokuva on alkanut tuntua yhä enrmmän verholta, heijastuskuvalta. Minä janoan enemmän.
Haasteista huolimatta – tai oikeammin juuri niiden takia, kunnioitan elämää ja muita enemmän. Itseäni. Arvostan pieniä asioita. Iloitsen ja nautin siitä, mikä on lopulta tärkeää.
Elän hetkessä, In this Moment. Matkalla opin ja löydän. En ole täydellinen. Tai ehkä olenkin, olen ehjä ja kokonainen juuri tällaisena. Asiat on hyvin juuri nyt niinkuin ne ovat. Matkantekoon kuuluu yllätykset, itsestä oppiminen, uudet kokemukset. Pyrin pitämään mielen avoinna ja elämään hetken kerrallaan. 🙂
Rakkaudella,
Maria
