Tytön saa pois luonnosta, mutta luontoa ei hänestä

Luontoa ei saa pois ihmisestä.

Tuli huomattua tämä, taas. Mutta tällä kertaa ehkä syvempänä kuin aiemmin, sillä nyt kuuntelen ja huomaan asioita hieman eri tavoin.

 

Olin tänään ensimmäistä kertaa sitten viikkoihin oikein ajan kanssa – ilman puhelinta – kunnon sankassa metsässä. Ei asutusta lähimailla, ei liikenteen huminaa tai taloja. Vain keväinen, heräilevä, elämää kuhiseva metsä muuttuvine maastoineen.

Jälleennäkemisen riemu luonnon kanssa oli jotain mitä en ole ehkä kovin usein kokenut.. Olen nimittäin  kasvanut vahvaan luontoyhteyteen ja tiedän rakastavani metsää, mutta kaupungissa ollessa usein unohdan tyystin koko yhteyden. Vaikkakin se nakuttaakin aina jossain sisimmässäni. Yhteiskunnan luomassa hälinässä se vaan ohittuu herkästi.

Mutta se lapsenomainen vilpitön, ilahtunut, aito ja autenttinen jälleennäkemisen riemu.. Luonto! Oi, LUONTO! Olen tullut kotiin! Sisäinen, hyvin syvältä ja maagisesta, pyhästä hiljaisesta paikasta kumpuava yhteys luontoon. Rakkaudesta kauneuteen ja sisäinen villi puoli. Yhdessä, sopusoinnussa.

Täydellisessä harmoniassa.

Olo on niin aito. Niin… suora yhteys syvimpään sisimpääni. Puhdasta valoa ja kauneutta, leikkisyyttä ja vilpittömyyttä. Ah.

Olen tosiaan tullut kotiin. <3

 

This is my place, this is where I belong. I’ve forgotten Her, The Mother Nature. But here she is, ready take me in her loving arms. I love her so, so much. I’ve forgotten how much i really love her and how much I’ve missed her!

I just cry of the pure joy of remembering my roots, the place I feel I belong. I cry for the beayty of the nature. The connection, the joy.. ”here I am! I am here! Can you see me, can you hear me? Mother Earth, I’ve come home!” my soul yells inside loudly, yet quietly. I love her so much. And there she is. Letting myself be who I am. Holding me, supporting me. Just as I am.

And I just am.

Drinking of the joy, the pure connection with my inner being, my soul. I can hear the silent voice that doesn’t use any words, again. I remember, know, again what I’ve made of. I drink the beauty of the nature, the warmth, the light beams… the oh so fresh air. Humming sound of the trees. Birds singing. And it’s all right. Everything really Is all right.

Thank you, thank you, thank you.

 

Ja jälleen olen askeleen lähempänä. ..sitä jotain. Jälleen tiedän palasen – mutta sitäkin merkityksellisemmän – mitä haluan . <3

Lämmöllä.