Mummin mekko

Viikonloppuna juhlittiin tyttöjen nimipäiviä, mun nimipäivää, veljen ja isän nimipäivää ja äidin synttäreitä. Eli leivottiin liikaa muffinseja ja omenapiirakkaa ja soitettiin sukulaisia kylään. Päivän vaatetusta mietin kyllä hetken jos toisenkin (toisin kun kuvasta voisi päätellä), kunnes käteen osui mummilta saatu mekko. Mekko on pelastanut niin monta rumatyhmäpäivää, että ansaitsee ihan erityistä rakkautta. Ja lisäksi oon saanut sen mummilta, parhaalta mummilta maailmassa. Oltiin muutenkin tiimi, molemmilla oli samanlaista valkopilkullista vermettä päällä. Jotain lohdullista tuossa mekossa on, vaikka se mulla onkin ehkä vähän lyhyt mekoksi. 

Mummin mekon lisäksi mulla oli tyylikkäästi äidin pihakengät. Kuvitelkaa tuohon tilalle siniset Converset niin näätte sen normaaliasun. Kiertelin vaan pihalla ottamassa syksykuvia niin kuka sitä nyt muissa kun pihakengissä jaksaa lompsia. Housut ovat ne ainaiset Lindexin pullerofarkkuleggarit, kun ne omat eivät vieläkään mee päälle. Miten musta näyttää siltä että kaikki muut blogiäidit ovat viikko synnytyksen jälkeen omissa pillifarkuissaan noin vaan? Tuskastuttaa tämä oma hidashidas palautuminen. Kaikenmaailman spänksit on jo käytössä, mutta ei ne auta niin paljoa että omat farkut menisivät kiinni.

Onneksi siis on mummin turvamekko, muuten menisi hermot. Tää mekko taitaa olla se kuuluisa luottovaate. Vaikka ehkä enemmänkin turvavaate, tuntuu että on kaikki maailman viisaus lähellä kun on jotain äidiltä ja jotain mummilta.