Kotivaatteet: kyllä vai ei?

Asuttuani viimeiset kaksi kuukautta lapsuudenkodissani kohtasin lapsuudesta ja nuoruudesta tutun mörön. Ja joo, 28-vuotias nainen todellakin asui vanhempiensa luona kaksi kuukautta lapsensa kera, se on tarina erikseen. Sen mörön nimi on kotivaatteet. Mä en tiedä onko tää kotivaatesyndrooma ihan normaali juttu ja onko kaikilla muillakin kotivaatteet, mutta mulla ei ole. Meidän lapsuudessa, luulisin että ala-asteelta tyyliin lukioon, meillä lapsilla oli erikseen koti- ja kouluvaatteet ja vanhemmilla vastaavasti koti- ja työvaatteet. Kouluvaatteet ostettiin pari kertaa vuoteen ja voi veljet, että niitä varjeltiin. Heti kun tultiin koulusta kotiin niin päälle piti vetää kotivaatteet: kollarit/verkkarit/muut rennot housut ja paita kanssa samaa tyyliä. Ymmärrän kyllä, että vaatteet ei likastu ja kulu kun niitä ei käytetyä 24/7 ja sitä kautta niiden elinikä pitenee sinne seuraavaan shoppailureissuun asti. Kolmen lapsen taloudessa ei varmasti kasva raha puussa kun ei se kasva kahdenkaan lapsen perheessä.

Tyylinäyte puistokuteista ajalta, jolloin asuin lapsuudenkodissani: iskäni sadetakki sekä tuulihousut, koska vettä tuli kuin Esterin hanurista ja mitkään muut ilmastoon passelit vaatteet ei enää mahtuneet päälle.

Mutta nyt kun olen muka aikuinen ja asunut jo vuosia poissa lapsuudenkodista (missä kyllä omat vanhemmat ovat omalla kohdallaan jatkaneet tätä kotivaate vs. työvaate vs. muu vaate vs. juhlavaate rumbaa) niin huomasin, että meidän taloudessa ei ole erikseen kotivaatteita. Ei meilläkään nyt sentään arkena ihan missään iltapuvussa hengailla mikäli tyttären Hello Kitty-prinsessamekkoa ei oteta lukuun. Mun vaatekaapin sisältö on kutistunut raskauden aikana niin olemattomaksi, että sieltä ei löydy kulahtaneita t-paitoja Atrian logolla varustettuna (huomaa mun mielikuva kotivaatteesta, kiitos siitä iskä). Ainoat niin kutsutut rytky-kategoriaan sijoittuvat vaatteet ovat yöpuvut, joissa kyllä on kiva aina silloin tällöin hengailla aamulla vähän pidempään. Vaikka en mitään pettämätöntä tyylitajua omaakaan ja vielä vähän haeskelen sitä omaa juttua mitä tulee vaatteisiin, asusteisiin, hiuksiin ja meikkiin niin mulle myös edellä mainitut asiat kuten esimerkiksi vaatteet ovat osa identiteettiä. Ne on sitä mitä mä oon ja se, että etsin itseäni tyylillisesti kertoo myös vallitsevasta elämätilanteesta, missä siinäkin vähän on identiteetin täydentäminen vaiheessa. Kun on omasta mielestä kivat kuteet niskassa ja on ehkä muistanut suoristaa hiukset ja ehkä jopa vielä sutaista vähän ripsaria ripsiin aamulla niin täytyy sanoa, että fiilis on itsellä ainakin 10 kertaa kivempi ja olo ihmismäisempi kun muuten hengailee koko päivän kakkavaippojen ja maitopuklujen keskellä. Toinen syy kotivaatteettomuuteen on varmasti se, että mun työpaikka on tällä hetkellä koti ja jos en kotona käytä ”omia vaatteita” niin missä ja koska sitten?

Kysynkin nyt teiltä, että onko teillä erikseen kotivaatteet ja onko siihen joku tietty syy? Vai onko mun ”joka paikan vaatteet” vaan niin vaatimattomia ja mukavia, että niillä on kiva hengailla myös kotona.