bonzoillen

Tiedättekö ne aamut, kun mieli tekisi läpätä puhelimen kello hiljaiseksi, vetää peitto korkeammalle pään yli, hinkata itsensä syvemmälle sänkyyn ja jatkaa unia? Minä ainakin tiedän, tällä viikolla lähes jokainen aamu on ollut juuri sellainen. Erityisesti yksi. Katsoin kelloa neljältä ja ihmettelin miksi aivoni käskevät minua nousemaan ylös ja lähtemään töihin. Jatkoin unia. Näin unta, että puhelimeni oli rikki ja minun oli vähän väliä painettava näyttöä, jotta se ei soisi. Kello kuudelta herätessäni tajusin, että olen kello varttia vaille neljästä torkuttanut herätyskelloani! Ja täytyy sanoa, että hieman se vaikutti vireystilaan, kun oikeasti piti nousta sängystä. 

Tällaisina aamuina vedän päälleni ensimmäiset vaatteet, jotka sattuvat olemaan a) puhtaat b) ehjät ja toivon, että muistan oikein kun totean, että kalenteri on kyseiselle päivälle tyhjä!

poncho – madonna 

farkut – bershka

vyö – prisma 

makuuhuoneen kaaos – perus

Vaatekerta joka päälleni päätyi on asunut kaapissani jo vuosia, farkut vuodesta 2009 ja ponchon ostin Sokokselta odottaessani neitiä vuonna 2012. Molemmat luottovaatekappaleita ja tulevat todennäköisesti pysymään kaapissani vielä pitkään. Juuri sopivan ”käytettyjä” ollakseen mukavat päällä. Ja juuri ja juuri riittävän siistit töihin sellaisena päivänä kun ainoa paikka, jossa aikaa tarvitsee kuluttaa on oma työhuone.

Erityisesti tuota ponchoa (niinkuin kaikkia muitakin kaapistani löytyviä) rakastan aivan mielettömästi. Ja jos olen onnellinen siitä, että kelit ovat viilenneet niin, että farkut ovat oikea varuste ulos, niin vielä enemmän olen innoissani siitä, että ponchokelit ovat täällä!

 

Mitäs muuten pidätte noin 25 senttiä lyhentyneistä hiuksista? Omasta mielestäni ne ovat kaikin puolin hyvät, mutta ennen kaikkea ihanan takuttomat!

 

rentoa syksyn alkua

M

 

Lisää minusta ja erityisesti meistä voit käydä kurkkimassa Kasvukäyrillä!