Ehtoisa emäntä
Näin tuossa taannoin unta, että pääsin osallikseksi jonkin huipputrendikkään lastevaatemalliston lanseeraustilaisuuteen. Unessa kuuluin täysin kyseenalaistamatta ajanhermolla surffaavien, kapea reitisten, hip-äitien jengiin. Aamulla en tiennyt nauraakko vai itkeä! Niin tai näin, tässä ihan todellisessa elämässä menetin lastenvaatekutsuneitsyyteni viime keväänä. Jos olisin tiennyt, että kutsuille kuuluu (?) viinitarjoilu ja kotona ei olla ennen kolmea yöllä, olisin hinkunut mukaan jo aiemmin! Viime perjantaina vuorostani minä latasin pöydän äärilleen herkkuja ja kaivoin viinilasit pölyttymästä ( <– buahahahaa). Emännän asukseni päädyin valitsemaan viimeisimmän nettikirppislöydön.
Mekko: paikalliselta fb-kirpparilta parilla eurolla, lähtöisin henkkamaukasta
Aluspaita: pöllitty äidin kaapista lukioaikana eli viime vuosituhannella
Sukkikset: luottokamaa Boozt.comissa
Kamera: by Canon, kaivettu esiin, koska kännykkäkamera irtisanoi itsensä ryhtyessäni muotibloggariksi
Mekko/tunika taitaa olla väriltään ainut laatuaan vaatekaapissani. Minusta tuo vauvankakan sinapinkeltainen on aina ollut semmoinen hipsteriväri, mutta nyt se jotenkin puhutteli ja toi viilenevän syksyn mieleeni (siis tuon vauvankakan lisäksi). Täydelliset kengätkin löytyi pariksi samalta kirpparilta, tosin en sitten tohtinut ihan niin täydelliseksi kotirouvaksi ryhtyä, että olisin kulkenut kotonani kengät jalassa. Hiuksia en ehtinyt harjaamaan (mielestäni ansaitsen melkoiset aplodit jo siitä, että taapero ei saanut kiskottua tarjoiluita lattialle pöytäliinaa repiessään ja koirakin vei pöydästä vain muutaman keksin). Mutta postilaatikosta löysin täydellisen asusteen mekolleni! Ihana Retroprinsessa nimittäin lahjoitti ne minulle arpajaisvoittona!
Seuraavana päivänä otin rennosti ja hemmottelin itseäni naistenlehdellä. Ja mitä turvonneet silmäni näkivätkään!
Ajanhermolla! Niitä kapeita reisiä odotellessa…