Juhannuspose
Juhannuksen kunniaksi ajattelin laittautua arkea enemmän. Kohdallani tämä tarkoitti uutta trikoomekkoa ja collegepöksyjä (superhienoja pallosukkia unohtamatta). Tukka sentään sai letit ja kukat koristeekseen. Illan hämärtyessä (täällä mikään hämärry, päinvastoin, kirkkaampaa on kuin päivällä) mieleen tuli, että voisihan tämän asun vaikka kuvatakin, että saisi matskua blogia varten. Ei muuta kuin pihalle ja mies värvättiin kuvaajaksi.
”No, jos miä nyt sit nojailisin tähän aitaan vaikka… Tälleen tosi luonnollisesti. Etkä sit kuvaa mun makkaroita.”
”Ei hitto, miten miä ny poseeraan? Pitäskö mun vaik ottaa täst helmast kii, ku tää on tämmönen kiva levee… Ai, siä otit jo sen kuvan.”
”Hei, hei, miä keksin, miä tällee pyörähän vähän! Kato, ku pyörii kivasti!”
”On muuten varmaan naapureilla hauskaa. Jos nyt ovat kotona.”
”Hoplaa! Miä hyppäsin, et varmaa huomannu.”
”Jos miä hyppään ja pyörähän samalla. Joo! Tosi hyvä idea!”
”Ei hemmetti, miten siä saatkii mun parhaat puolet esiin.”
”Nyt hemmetti, yks pyörähys viel, sit en enää rupee, ku kuvaat vaan mun makkaroita ja persusta.”
Lennokasta juhannusta kaikille!
———————————————————–
Mekko: H&M
Housut: New Yorker
Sukat: Anttilan alelaari
vyötärömakkarat: vuosikausien harjoituksen tulos
poseeraustaidot: pellekoulusta