Karjakko kaupungilla

Lähdin tässä eräänä päivänä kaupungille kumisaappaissa. Luulin, että tulisi sade vaan ei. Paistoi. Mutta minulla ei ole ollut kumisaappaita sitten 90-luvun ja olen kulkenut viime vuosina märin jaloin aika monta kertaa, joten päätin että nyt, kun minulla viimein on kumpparit, aion niitä myös käyttää. (Minun on pitänyt kyllä hankkia kumisaappaat jo vuosikaudet, mutta aurinkoisella en ole muistanut ja sateella on aina ollut aina jotain muuta tekemistä. Ja toivoin, että Nokia alkaisi vielä tehdä keltaisia Kontioita.)

“Ota sellainen kuva että Aleksi näkyy ja ihmisvilinä, kun tää olis tällainen urbaani cityäiti. Asukuvissa pitää aina olla vähän poissaolevan näköinen. Oisko tää hyvä?”

Nämä kumisaappaat sain serkultani, jota olin auttamassa muuttolaatikoiden pakkaamisessa viime viikolla. Serkun kirppiskuormasta pelastin niin ikään tuon ratsastuskypärän muotoisen huopahatun. Panin sen päähäni kotoa lähtiessä, koska ajattelin, että yhdessä kumpparien kanssa se loisi jotenkin virkeän heppatyttömäisen vaikutelman (ja koska hiukset olivat pesemättä). Nyt kuvia katsoessa voin todeta, että mieleen tulee pikemminkin karjakko kuin ratsukko.

Pallohameen hankin esikoista odottaessa, kun kaikki normivaatteet menivät yllättäen (no ylläri ylläri!) pieneksi ja jotain vaatteita oli saatava nopeasti. Nyt se on minulle liian iso, mutta käytän sitä jatkuvasti, koska muutakaan ei oikein ole. Sen hyvä puoli on, että vauvan pulautukset maastoutuvat aika hyvin noiden pallojen sekaan. Kätevää.

“Kuvaa mun kumpparitkin! Eikös klassisessa bogiposeerauksessa seisota tälleen varpaat vähän sisäänpäin?”

Sain vappuvauvan ja olen edelleen keskellä synnytyksen jälkeistä vaateongelmaa: vanhat vaatteet eivät mahdu päälle, mutta raskauden aikana käytetyt ovat aivan liian isoja. En todellakaan halua hankkia uusia nyt. Elättelen toiveita siitä, että raskauden jälkeinen vatsakatastrofi vielä jotenkin ihmeen kaupalla katoaa ja imetys sulattaa loput raskauskilot. Sitäpaitsi yövalvomisten ansiosta näytän joka tapauksessa suurimman osan ajasta aika räjähtäneeltä, niin että ihan yhtä hyvin voin ripotella tuhkaa päälleni ja käyttää nämä säkit loppuun.

“Hei, otetaan vielä pari kuvaa tässä Hilfigerin edessä. Tää kattelis taas ihan muina naisina muualle.”

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni #Momfieen ja samalla debyyttini tyylibloggaajana. Projekti osoittautui hyödylliseksi heti kättelyssä. Valokuvista kun näkee paljon havainnollisemmin kuin peilistä, minkä näköisenä sitä kaupungilla oikein liikuskeleekaan. Lupaan nyt itselleni pyhästi, että viimeistään ensi keväänä näytän taas enemmän vanhalta itseltäni kuin joltakulta, joka on lainannut mummoni navettakamppeita. (Tai hitot, sanotaanko samantien, että näytän keväällä Paremmalta Versiolta itsestäni – elämässä on hyvä olla haasteita.)

Termi ”välikausivaatteet” on saanut minulla ihan uuden merkityksen tässä raskauksien myötä. Entä muut? Jakakaahan parhaat selviytymisvinkkinne!

 

Kumisaappaat: Nokia Kontio, serkun muuttokuormasta

Hattu: Monki, serkun muuttokuormasta

Hame: H&M

Neule: Noa Noasta 2 vuotta sitten

Reppu: Fjällräven

Imetystoppi: Frugi (Jostain verkkokaupasta, ei ikinä pitäisi ostaa mitään sovittamatta.

Ei ihme, että mieskin on huomauttanut tuosta kaula-aukon koosta. Onhan se aika massiivinen.)

Huivi vaunujen peittona: tuliainen äidiltä Sri Lankasta

Molemmat lapset vaunuissa: mallin ja kuvaajan omia

Tommy Hilfigerin näyteikkuna: kuvausrekvisiittaa