La vie en rose
En varsinaisesti pidä vaate- ja kenkäkaupoissa kiertelystä, joten heräteostoksia tule tehtyä nykyään harvoin. (Ennen vanhaan tein sen sijaan paniikkiostoksia, ja siitä harmista yritän nyt opetella eroon ennakoimalla ja suunnittelemalla. En halua koskaan enää pyöriä hikisenä kaupoissa tärkeitä juhlia tai työhaastattelua edeltävänä päivänä.) Heinäkuun helteillä ostin kuitenkin nämä kengät, joita en välttämättä olisi oikeastaan tarvinnut. Herätehankintaan oli kaksi väriin perustuvaa syytä: kirkkaanpunainen alehintalappu ja kenkien hennon ruusunpunainen väri.
Ajattelin, että näillä kengillä voisi olla hyödyllinen symbolimerkitys elämässäni. Nimittäin niinä päivinä kun yöunet ovat jääneet erityisen vähiin, nälkäiset lapset huutavat stereona ja itsellä on vaikeuksia hahmottaa, kumman kiljukaulan suuntaan pitikään työntää aamupuuroa ja kumpaa kohti rintaa, käy mielessä ihan muita sanoja kuin ruusuillatanssi. Sitten, kun saan kammettua meidät ovesta ulos ja suuntaamme puistoon, minun ei tarvitse jaksaa edes eteeni katsoa. Riittää että tuijottelen varpaitani. Saan muistutuksen siitä, että ruusunlehdillähän tässä oikeastaan tanssahdellaan. Saime just sen mistä haaveilimmekin.
Everyday words seem
To turn into love songs
Give your heart and soul to me
And life will always be
La vie en rose
Näitä kuvia ei ole tietenkään otettu minään katastrofiaamuna (silloin ei onneksi kukaan ole meitä kuvaamassa) vaan tässä eräs leppoisa iltapäivä, jolloin syksy oli mukavan rapea eikä kukaan itkenyt.
Kengät kasvivärjättyä nahkaa – Ten points