Leggingsit — pöksyistä parhaat

Toisinaan yllätän itseni mitä jos -ajatusleikeistä. Oikeasti merkityksellisten asioiden lisäksi voi jossitella sitä sun tätä: Mitä jos pitäisi tästä eteenpäin syödä aina samanlainen aamupala, millainen se olisi? Mitä jos saisi lukea enää vain yhtä kirjaa, mikä se olisi? Mitä jos saisi vetää jalkaansa vain yhdensorttisia housuja, mitkä sitten valitsisi?

Leggarit, tietysti. Kun leggingsit tulivat muotiin ja olivat muotia, en omistanut yksiäkään ja suorastaan paheksuin. Liekö sitten syynä elämäntilanteen muuttuminen, mutta nykyään olen suurkuluttaja; kyllä leggarit on kotiäidin ylivoimaisesti mukavin käyttövaate. Jos tiedän, että ovesta saattaa tulla sisään joku muukin kuin oma perhe tai naapurit, puen leggareiden kanssa mekon tai tunikan, mutta yleensä topin tai pitkähihaisen t-paidan. Mustia leggareita on kunnon kokoelma erilaissa haalistumisasteissa, ainokaiset tummansiniset eivät päässeet kuvaan, koska ovat jalassa. Suosikkini ovat vähän värikkäämpiä, nuo leopardiväripläjäykset kaikista rakkaimmat! On puuvilla-elastaanitrikoota ja sporttivermettä, kestävimmiksi ja mukavimmiksi olen todennut treenitrikoot. Onneksi niitäkin saa yksivärisinä eli mekkoyhdistelykelpoisina. Aluksi leggarit olivat selkeästi kotivaate, mutta siitäkin olen lipsunut ja kuskannut lapsia puistoon ja kerhoon leggingsit ja mekko -yhdistelmissä. Jalkani ovat kaikkea muuta kuin leggarikelpoiset, mutta sen en ole antanut häiritä, verhoan kinttuni tasan niin kuin itse tykkään!