Lontoo: come as you are

Käväisin viime viikolla Englannissa sukuloimassa. Yhden päivän vietin vauvan, pikkuveljen (13 v) ja hänen kaverinsa (14 v) kanssa Lontoossa. Tässä todistusaineistoa.

Asuin Lontoossa vuonna 2003 ja voin kertoa, että silloin meininki oli vähän riehakkaampi kuin tällä reissulla 😀 

Mutta tämän postauksen pointti on siis, että Lontoo on mahtava paikka siinäkin mielessä, että siellä on niin monenlaista sakkia, ettei haittaa, vaikka ei justiinsa olisikaan ennättänyt meikata aamulla. Kukaan ei katso kieroon.

Kannattaa myös pukeutua huomioväreihin jos on vaarana, että teinipojat hukkuvat Trafalgar squarelle.

… siis olihan se meno aika riehakas, pubissa varsinkin. Sinnikkäästä rummuttamisesta huolimatta verkkarivauvalle ei tarjoiltu maitoa väkevämpiä.

Asut:

Ninalla prosessissa olevat Flathead-raakafarkut, Marimekon raitapaita, iänikuinen Adidaksen verkkatakki ja syyskelien luottotakki, mahtava alelöytö eli Barbourin keltainen rotsi. Jalassa Adidaksen LA Trainerit.

Vauvalla KappAhlin Newborn-farkut, työkaverin neulomat ihan ässät junasukat ja kesällä Kuopion Polarn o Pyretiltä -70 % napattu neule. Pipo samalta merkiltä. Hampaat mallin omat. Bugaboo Bee -vaunut lainassa serkulta.