Maiharit ja mekko, eli siis syksy

Tänään kaivoin ensimmäistä kertaa kaapistani maiharit tennareiden sijaan. Ulkona on niin koleaa, että jalkaan täytyi vetää myös värikkäät villasukat varpahia lämmittämään. 

Mekko ei enää paljasta paljaita, ruskettuneita sääriä, sillä kylmä syystuuli tuntuu iholla aika paljon armottomammalta kuin kevyt kesätuulen henkäys. Mekon täytyy olla pitkähihainen ja lämmin – ei pellavaa, ohutta puuvillaa, ilmavasti laskeutuvaa, eikä varsinkaan mukavan vilpoisaa materiaalia. Syysmekko on ihana ja mukava. Sellainen, johon haluaa kääriytyä aamulla, kun on pakko kaivautua pois pehmeän untuvapeiton syleilystä.

Ja takki. Ilman takkia ei enää pärjää. Eikä kaukana ole ajat, jolloin asu toisensa jälkeen on vain yhtä paksua toppatakkia. Täytyy siis kulkea niin sanotusti takki auki vielä, kun se mukavuuden ja lämmönsäätelyn kannalta on mahdollista.

Hellemekot ja avokkaat on pakattu yläkaappiin odottamaan seuraavaa suvea. Syksy on täällä.

takki ja kengät: H&M/ mekko: UFF/ villasukat made by äiti