Mitään uusia vaatteita tarvi!

Moro kaikille! Pitkähköön Momfie-hiljaisuuteeni on ollut osaltaan syynä sama riesa kun parilla muullakin kollegalla: syksyksi sohvanpohjalle tuupannut raskauspahoinvointi. Kyllä vain, kuten omalla puolella jo kerroinkin, saapuu meille kesävauva! Eiköhän kevään aikana tuu siis muutama vaatekriisi postattua tällekin puolelle. Aloitetaan vaikka nyt.

Mä olen aina miettinyt, kuinka karseeta olis olla viimesillään raskaana talvella. Paitsi liukkaus ja pimeys, pukeutuminen tuo siihen varmasti suuren riesan lisäks. Musta tuntuu jo tässä puolivälin tienoilla, että omien talvikenkien kiskominen ja paksut takit saa puuskutuksen aikaan, puhumattakaan siitä että lisäks on kyykittävä taaperon talvikenkien, jalkaremmien, toppapukujen ja muiden kanssa (ja hauskimmillaan vielä kannettava sitä rimpuilevaa toppamyttyä paikasta toiseen). Esikoinenhan syntyi aikoinaan elokuussa, ja se oli kyllä helppoo aikaa. Muutamat hankitut äitiystopit pelitti hyvin, lisäks saatto kääriytyä millon mihinkin väljään mekkoon, tunikaan tai mikä huitulainen kangasriepu sitä sattukin käteen osuun. Takkia ei tarvinnut koskaan laittaa kiinni ja kengät sai jalkaan vaan astumalla niihin. Kuvittelin, että nyt alkukesän vauvan kanssa pääsen vielä yhtä helpolla, mutta aliarvioin liikaa kahden kuukauden etumatkaa ja toisen raskauden aiheuttamaa nopeampaa mahankasvua.

Olin jo hyväksynyt sen, että muutamia paitoja, housuja ja mekkoja täytynee hommata lisää, mutta mihinkään supermuhkutilaihmetalvitakkiin en kyllä alkais vähiä rahojani rääpiin. Kunnes kävi näin…

Shit. Yksi taaperon autoonköyttämisvääntelehtiminen ja raps vaan se oli siinä. Ja koska mulla on pieni kutina että vielä helmikuussa (maaliskuussa ei sit enää!!) saattaa olla ihan yks tai kaks pakkaspäivää, en ehkä tarkene tällä tyylillä. Voihan supermuhku…

Takki – kärsinyt
Huppari – lämmin
Raitapaita – kolmen vuoden takainen h&m mama
Lököfarkut – sama
Villasukat – joulumuori