Mutsi kimaltaa ja kotoilee

Kas, verkkarimutsihaaste. Mikä oiva tekosyy tallentaa jälkipolville muistoksi, että joskus (harvoin) tämäkin muori vetää niskaansa muutakin kuin vanhat farkut ja räkäkoristeisen kollarin.

Lauantaina nimittäin jätin flunssaisen lapsen julmasti isänsä hoitoon ja lähdin juhlimaan tukevasti raskaana olevan ystävän synttäreitä pynttäytyneenä siihen lyhyemmän korren vetäneeseen pikkujouluasukandidaattiin (anteeksi ontuva kielikuva – keksi itse parempi):

Toppi ja farkut yhä Oasiksen, kello Mondainelta.

Graafiset korvikset Cos, kaulakoru (jota aina luullaan hevoseksi, vaikka se on yksisarvinen) titiMadam, ystävän lahja.

Dunen (second hand-) ballerinoissa tarkeni marraskuisessa Lontoossa ilman sukkia, whoohoo!

Eilen taas kävimme koko perheen voimin ja kaatosateessa täkäläisessä K-raudassa eli Homebasessa hakemassa maalinäytteitä (Mies raahasi mummilasta omat vanhat lastenhuoneen tuolinsa, jotka kaipaavat pientä uudistamista Eddien huoneeseen), nukuttanut räkätautista pikkuista pari tuntia, yrittänyt maanitella pikku potilasta syömään ainakin viiteen otteeseen (illallinen viimein upposi, mutta iltapuuro ei taas sen jälkeen) ja lopuksi lööbannut sohvalla Strictly Come Dancingia katsoen. Äitiunivormussani, vanhoissa farkuissa ja räkäkoristeisessa kollarissa:

Farkut TopShop, pusero Uniqlo (molemmat vuosimallia nappi ja keppi), amulettiriipus Pilgrim (myös ystävän lahja; mikä onnentyttö, että saan aina ihania korulahjoja tyylikkäiltä ystäviltä), lasikorvikset Nina Lehos. Tom of Finland -kirjasta piti etsiä innoitusta valivalikommenttiini Phocahispidan Tomppa-postaukseen…

Alkuperäiseen haasteeseen viitaten – enpä muuten taida edes omistaa verkkareita! 

Mitä kuuluu teidän marraskuiseen arkieleganssiin? Entä juhlaan?