Kuluva kesä on ollut pukeutumisen kannalta itselleni hyvin haasteellinen. Raskaus muutti ja paisutti kroppaa aikalailla, eikä vaatekaapista tahdo löytyä mitään mikä mahtuisi tai tuntuisi hyvältä päällä. Varsinkin vauvamasun tilalle jäänyt nahkapussi ei oikein istu mihinkään vaatteeseen, ja sen piilottaminen tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä. Voisiko sitä muuten vieläkin kutsua vauvamasuksi, kuulostaa paljon mukavammalta kun pömppömaha tai röllykkä? Asuntohan se on asuntokin vaikka siellä ei enää ketään asu.

Tämän mekon ostin alunperin perähikiän ainoan vaatelikkeen alesta juhlia varten, ja se toimikin siellä oikein hyvin infernaalisesta helteestä huolimatta. Materiaali on vilpoisa, malli on armelias raskauden runtelemalle kropalle ja kuosi vie huomion vatsamakkaroista. Plussaa myös helposta imetyksestä, ei tarvitse koko mekkoa heittää olalle. Koska kolttu on yksi ainoista vaatteista jotka tällä hetkellä tuntuu mukavalta päällä jopa helteessä, en anna sen pölyttyä kaapissa odottamassa juhlia. Eri tavalla asustamalla sen saa hyvin myös arkikäyttöön. Mekkoon kuuluu myös spagettiolkaimet, mutta niillä heitin heti vesilintua. En tiedä traumatisoiduinko jotenkin kultaisella 90- luvulla, mutta en edelleenkään siedä spagettiolkaimia kuin rintaliiveissä ja alustopeissa. Muissa vaatteissa niistä tulee välittömästi mielleyhtymät läskipohjakenkiin, silmäkulmaglitteriin ja tribaalitatskoihin. Muut siis käyttäköön vapaasti vaikka minkälaisia pastaolkaimia, se ei minua haittaa, mutta itselläni spagettisellaiset puistattavat, vieläkin.

Mekko – Only

Liivi – Melkein 10 vuotta vanha, olisko Lindex?

Kengät ja laukku – H&M

Laukusta pilkistää – Itkuhälytin

Mätsäävät kynsilakat – Muutaman viikon vanhat

Kampaus – Pienten sormien pörröttämä