Jos joku on minusta kaukana, se on konsepti ”asiallinen bisnespukeutuminen”. Siinä missä toiset heittävät jakkupuvun päälleen ja ovat effortlesly cool, minä näytän edelleen siltä että olen käynyt äidin vaatekaapilla ja leikin aikuista. Vaikka fakta on se ettei meidän äidillä tainnut olla kaapissa kuin juhlaan sopiva jakku. Jotenkin kuitenkin kun tulee erilaisissa ympäristöissä työnpuolesta rampattua, toiset työympäristöt vaan on sellaisia että konsultin uskottavuutta lisää jakku. Joskus taas uskottavuutta tulee työhaalarista (mutta ne saa sitten yleensä onneksi lainaksi). Jakut on vaan niin vaikeita. Hihat on liian lyhyet tai malli on vaan huono tai ei vaan pysty. Löysin kuitenkin Kappahlin alerekistä pullero-osastolta jakun. Se on hartioista ehkä vähän reilu, mutta hihat on sopivan pitkät. Tavisosastolla taas jäi hihat lyhyiksi. Mistä heräsikin kysymys että onko pulleroilla jotenkin pidemmät kädet? Mutta siihen jakkuun. Tässä jakussa ei ehkä mennä hiekkalaatikolle (ellei siitä tule joku huipputrendi, ainakin jossain on näkynyt jo jakku+collegehousut yhdistelmiä, niin eiköhän se kohta lyö itsensä se kumpparit+tuulihousut+jakku -yhdistelmäkin itsensä läpi), mutta työpalaveriin mennään! Kas näin:

Converset piti pistää jalkaan ihan vain siksi että keksin vasta nyt että noita lyhytvartisiakin on a) olemassa b) ne ovat astetta asiallisemmat (ehkä vaan mun päässä) kun pitkävartiset. Mutta noin, oli ihan kotoisa olo vaikka oli jakku. Ja valkoinen kauluspaita. Ihan tavallista kauluspaitaa ei mun kaapista kyllä löydy, jäi niin kauheat kauluspaitatraumat ajalta ennen rintojenpiennennysleikkausta. 

Tässäkin paidassa on tollaiset hauskat aukot tuolla olkapäillä. Ja leikkaus on mallia ”ystävällinen teltta”. Että sillä pärjää! Työpukeutuminen, se on vaan joskus vaikeampaa kuin perjantaijätskin valinta supermarketin jätskialtaalla.

lisää juttuja osoitteessa www.sanumaria.com