Sopii liiankin hyvin, että aloitan kirjoitteluni  #momfiessa kokomustalla asulla – kun juurikin intoilen vaatekaappini vaalenemista ja värittymistä. Mutta kun oli discoilta, oikein vanha kunnon älppäridisco. Kävi niin hassusti, ettei talosta löytynyt yksiäkään ehjiä nailoneita. Tämän vuoksi jouduin vaihtamaan nuorimmaiseni (15vee) asuun stailaaman lepardihameen mustiin kapeisiin pöksyihin. Eli asussa olisi ollut vähän muutakin väriä, ellen olisi kauppareissulla unohtanut sukkahousuja (mietin kyllä kauheasti kassalla, mikä on unohtunut).

Alun perin nuorimmaiseni stailaamassa asussa oli siis lepardihamonen, puettuna vähän korkea-vyötärö-tyyliin. Kimaltava paljettitoppi. Pikkuinen bolero. Kimallusvyö kulki topin ja hameen rajalla. Jalkaan mustat kiiltonahkakorkkarit. MUTTA. Ainoat nailonit, jotka talosta löytyivät olivat sekä liian lyhyet että jo valmiiksi reikäiset. Tiedäthän sen rapistelevan tunteen, kun sukkahousuissa silmäpako laajenee? Paljain säärinkään ei talvimyrskyssä tarjennut. Oli otettava käyttöön suunnitelma B, mustat housut – vaikka hamonen olisi näyttänyt paremmalta.

Kimallusta oli totta kai vielä lisättävä, eihän nyt pelkkä topin rintamus ja kapoinen vyö vielä riitä. Kunnon satsit korviin ja ranteeseen. Pitäähän tanssilattialla välkkyä kilpaa valojen kanssa, vai mitä? Miten on, hilppaseeko tanssijalkasi lauantain kunniaksi?

Anteeksi päättömät kuvat, mutta kun kaikki ei mahdu ja on valittava kuvaan mukaan kengät tai kasvot – lankeaa valinta itsestäänselvästi kenkiin. Tervetuloa seurailemaan blogiini, kuinka tämä pukeudu-muuhun-kuin-mustaan-projektini onnistuu. Varoituksen sanasena on toki sanottava, että blogissani voi iskeä kimalleähky, sillä mihinkäs harakka höyhenistään pääsee. Nähellään! Ihanaa viikendiä! <3