Iltapuvussa itsekritiikin iskiessä

Perjantaina vietettiin Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan 49 vuotista taivalta. Perjantai oli sinäänsä vähän vaikea päivä, sillä siinä piti sitten tyttöjä vahtiessa hoitaa itsensä iltapukujuhlakuntoon. Lopulta kaikki meni ihan hyvin, ja kampauskin pysyi kasassa aina sinne aamuyön tunneille asti.

vuosijuhlat.jpg

Haalarissa en karannut juhlapaikalle, enkä kehtaa käyttääkään sitä kuin kotona. Korkkareiden käyttö taas on jäänyt hieman vähemmälle lähiaikoina, joten otin niiden lisäksi mukaan kävelyjä varten vanhat tutut Converset. Pääjuhla vedettiin vielä korot kopisten, mutta jatkoille suunnatessa oli kivampi heilua mukavissa tossuissa. Ja hei, kyllähän ne nyt väreihin sopivat. Iltapuku mulla oli tietty siis päällä, mutta itsekritiikin ollessa korkealla tällä hetkellä en pysty pistämään kuvaa tänne vaikka kuva löytyykin. Mekossa on kuitenkin tuollanen valkoinen alushame ja päällä musta harso, ja puku on yksiolkaiminen. Edustassa on musta kukkakoriste ja paljetteja. Puvussa ei ole mitään vikaa, mutta omasta mielestä puvun sisällä oli kiristyskalsareista huolimatta Jabba the Hut. Mutta ehkä tämä epävarmuus tästä, mitä luulette? Onneksi itsekritiikki toimii vain jälkikäteen ja juhlan aikana oli ihan todella todella kivaa.

Epävarmuutta esiintyy myös muualla, mulle on iskenyt melkoinen tukkakriisi. Oma väri on niin paljon tummempi kuin mihin olen tottunut, ja en vain oikein tiedä osaanko olla tässä brunettilookissa. Toki se on parannus siihen pisinkeltaiseen hamppublondiin, mutta jotain(tm) pitäisi keksiä. Ja ihan liian lyhytkin tuo tukka on. Onneksi sentään Glitteristä löytyi lisätukkaa, jolla saa nutturan väsättyä juhliin, ja voihan sitä muutenkin käyttää päivää piristämään. Mutta silti. Voisko joku keksiä tavan jolla tukan saa kasvamaan salamana pitkäksi? Niinkun nyt?

Muoti Päivän tyyli

Maija Vilkkumaa -takki

Kävin eilen siskoni kanssa syömässä Sloppy Joe -ravintolassa. Tilasimme hörpikkeiksi Adamsin Samuelin bostonilaista lageria ihan vain siitä syystä, että veljemme asuu Bostonissa ja ajattelimme, että jos pullon kyljessä lukee Boston, olemme ikään kuin kulauksen verran lähempänä rakasta isoveljeämme. Olut oli hyvää, ruoka oli hyvää ja palvelu oli hyvää, mutta ei niistä sen enempää, sillä tämän postauksen aiheena on takkini, jonka tilasin Halensilta kesällä 2006 ja joka oli minulla eilen ensimmäistä kertaa päällä. 

Minulla on ollut hyvin ristiriitainen suhde tähän takkiin. Tilasin sen hetken mielijohteessa ja kun esittelin sitä miehelleni (joka silloin oli ollut poikaystäväni puolisen vuotta), hän totesi jotain tyyliin ”Joo, vähän tuollainen Maija Vilkkumaa -takki!”. En kokenut kyseistä kommenttia erityisen ylistäväksi, vaikka Maijan tyylistä tykkäänkin, joten takki vähän niin kuin unohtui muiden takkien taakse vaatekaappiini. Olen käynyt sitä aina välillä paijaamassa ja hellimässä, enkä ole vuosien varrella raaskinut siitä luopua, vaikka olen monta muuta ex tempore -ostosta kiikuttanutkin kierrätykseen. Eilen sitten päätin repäistä ja pukea takin ylleni, ihan vain siitä ilosta, että pääsen pitkästä aikaa ulos aikuisessa seurassa. 

WP_20141018_19_50_54_Pro.jpg

 

Takki: Brooker

Housut: Z.I.P. (nekin muuten ostettu vuonna 2006. Olisikohan jo aika ostaa uudet mustat housut?)

Neule: H&M

Huivi: ostettu Turun kauppatorilta (siskoni kietoi sen tuolla tavalla kivan näköisesti solmuun, itse osaan vain yhden kietomistyylin, jonka olen nimennyt Opettaja-tyylikseni)

 

Mitä sanoo raati, onko takki hitti vai huti? Hautaanko sen kaappiin taas seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi – tai ihan pysyvästi – vai otanko käyttöön?

WP_20141018_19_51_43_Pro.jpg

 

 

Muoti Ostokset Päivän tyyli Trendit