Se on ommeltu Lahdessa tekstiiliteollisuuden ylijäämäkankaasta. Se on sekä suhteellisen asiallinen että älyttömän mukava ja käytännöllinen. Se päällä voi mennä töihin tai kiivetä puuhun, ja vaikka testata kaikkia Kakkugallerian buffetin herkkuja ilman, että mistään kohtaa alkaa puristaa. (No, ihan joka makua en kyennyt maistamaan, mutta syy ei ollut hameessa. Siinä olisi riittänyt vielä joustoa.) Todellinen hyvänmielen vaate. Hame on Anniina Nurmen suunnittelema ja muun hyvän lisäksi Nurmi on kunnostautunut ekologisen ja eettisen pukeutumisen äänitorvena.

Koska hame on suosikkini, olen yhdistänyt sitä varmaan kaikkiin omistamiini yläosiin (eli niihin kolmeen mustaan imetyspaitaan ja mustiin perustoppeihin – muuta ei nyt käytössä olekaan). Kunhan tämä imetysvaihe elämässä loppuu, saatan ehkä rohkaistua kokeilemaan jotain villinpääkin. (Haaveilen aina kirkkaista väreistä ja päädyn vuodesta toiseen kulkemaan kokomustissa.) Hame pääsee tietysti paremmin oikeuksiinsa korkokenkien kanssa, mutta koska kanniskelen lapsia ainakin puolet päivästä, pysyn tällä hetkellä mieluummin tukevasti maan pinnalla (mitä nyt kaiteella pitää vähän keikkua).

Liituraita on kuoseista pelottavin. En pukisi sitä päälleni missään tilanteessa, joskin tämä luottohame on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Liituraidan asiallista virkamiesmäisyyttä pitää kuitenkin aina häiritä jollain. Vaikka ”teinileggareilla” ja suttunutturalla.

(Kampaukseni salaisuus on tämä: aamulla päähän sileä nuttura mallia Norman Batesin äiti, paljon pinnejä, ei mitään muotoiluaineita. Ulos tuulisella säällä. Kun nutturaa koossapitävät pinnit alkavat valua ja löystyä, niitä nyhdetään irti ja tökitään takaisin summittaisesti aina niinä joutohetkinä, kun kädet voi irrottaa vaunujen työntöaisasta. Liikennevalot on hyvä paikka, hissit jos niissä ei ole peiliä. Jos on peili, suorituspaineet voivat kasvaa liikaa.)

Hame: Nurmi

Neule: Noa Noa

Kengät: Ecco

Laukku: Lumi

Korut: Kalevalakoru ja Design Eeva Väänänen