Rikoo on riskillä ruma… muka?

Palataanpa arkiasuista taas juhlaan. 

Minulla on ongelma. Myönnän, että aika first world problem, mutta leikkikää mukana leppoisassa #momfie-hengessä, jooko? Ongelmani on, että olen jostain lukenut/saanut päähäni, että trikoota ja muita venyviä materiaaleja pidettäisiin tietyissä piireissä aika arkisina, sellaisina, joissa ei voi esiintyä juhlavassa tilaisuudessa. (Veikkaan, että ainakin Emmi on eri mieltä, ja syystä. Kiva Prisma-mekko!)

Minähän elän trikoossa! Varmasti yhden käden sormilla voi laskea päivät, jolloin kuluneen vuoden aikana en ole pitänyt päälläni jotain venyvää (sukkia ei lasketa): lapsukaisen toiset nimiäiset, yhdet häät, toiset synttärit. Juhlatilaisuuksia kyllä on riittänyt, mutta niihin sonnustautuessa mukavuudenhalu on vienyt voiton, yummy mummyus jäänyt toissijaikseksi. 

Ta-daa! Ne harvat kerrat, jolloin päällä on ollut jotain joustamatonta: yläkuvan punavalkoinen mekko Phase Eight, poitsun sortsihaalari Baby Gap; alakuvan lintupaita Oliver Bonas, maksihame pätkäisty Jigsaw’n maksimekosta (ja trikoota), lapsukaisen asu Mothercare ja hattu Matalan; pallomekko (kahta kokoa normaalia suurempana) Wallis, kiilakorkkarit New Look, korvikset Kalevala Koru. Kello kaikissa Mondaine.

 

Kuten on tainnut tulla mainittua, pukeutumisessa heikko kohta minulla(kin) on vatsaröllykkä eli raskausvatsan rippeet, jotka eivät ota liuetakseen. (Ihan kuin olisin otsa hiessä yrittänyt. En ole.) Olen vartalotyypiltäni muutenkin suora ja vyötärötön, mutta nyt raskauden jälkeen kieltämättä omenamaisuuteen taittuva. Argh. Kapeat hartiat ja synnyttäneelle naiselle varsin vaatimaton rintavarustus eivät auta asiaa. Onneksi on sentään pitkät raajat vähän tasapainottamassa kokonaisuutta – tai tekemässä siitä hämähäkkimäisen, jos tietystä kulmasta katsoo…

”Tyylini” kulmakivi onkin koko äitiyden ajan* ollut väljästi laskeutuva trikoo tai muut neulokset; empire- tai A-linjaiset paidat, kietaisumekot, rypytykset rinnan alla. Nansoa, Uniqlota, Phase Eightiä, Toastia. Raitoja, palloja ja muita kuvioita viemään huomiota mahasta. Väljiä yläosia tasapainottamaan yritän arkisin käyttää pillifarkkuja, puolihameet olen toistaiseksi unohtanut kaapin perille. 

Venyy, venyy… 1. kuvan synttärimekko Nanson, puuhelmet Aarikalta, kuvausassistentin haalarit Petit Bateau, paita Baby Mayoral. 2. kuvan mekko Phase Eight, helmet taas Aarikan, jässikän sirkusbody Lindex, kuolalappu Sainsbury’s Tu, matkarattaat O’Baby. 3. kuvan kolttu Gap, keltainen laukku Marimekko, rannekorut barcelonalaisesta kojusta, muksun vaatteet Villervallaa ja PoPia, vaunut Bugaboo Cameleon, hoitolaukku SkipHop.

 

Mutta ne juhlavammat asut? Neuvokaapas, toverit äidit tai muuten vatsakkuusongelmaan törmänneet, minkämallisia kolttuja sitä voisi alkaa kaupoista etsiä (ja mistä!), jos kriteereinä on 1) juhlavampi/ei-joustava materiaali ja 2) ylimääräisen mahanahan häivyttäminen. Vai olenko yksin tässä trikoo = arki -ajattelussani? Synttärit ovat ensi kuussa, ja kohtahan alkaa jo pikkujoulukausikin…!

* No ööh, jo ennen äitiyttäkin, itse asiassa: endometrioosin turvottama pallovatsa minulla on ollut jo vuosikaudet.